Haastattelun puolivälissä valkenee: mehän tunnetaan! Vastapäätä istuva esikoiskirjailija Riikka Pulkkinen on se sama nuori nainen, joka jaksoi yliopistolla puhua loputtomasti filosofi Emmanuel Lévinasin näkemyksistä. Se, joka käytti paljon sivistyssanoja ja teki mahtipontisen tutkielman Peter Hoegin Lumen tajusta.
Olisihan tuo pitänyt arvata, että Riikka kirjoittaa vielä kirjan itsekin. Ennustaa olisi voinut myös, että teos on "poikkeuksellisen ansiokas", kuten Helsingin Sanomat luonnehti arviossaan.
Jos parikymppisenä ajautuu dosentin kanssa kiivaaseen väittelyyn Lévinasin yhdistämisestä jälkikoloniaaliseen kirjallisuudentutkimukseen, voi muutamaa vuotta myöhemmin hyvinkin julkaista esikoiskirjan, joka on yhtä aikaa älykäs, traaginen ja viihdyttävä. Luonnollisesti teos sisältää myös lévinasilaisia vaikutteita.
Pulkkinen näyttää ymmärtäneen kehutun tuotoksensa laadun vasta äskettäin. -- Pelkäsin Hesarin arvostelua niin, että yöunet menivät. Kun kustannustoimittaja sitten soitti työpaikalle ja luki myönteisen kritiikin puhelimessa, purskahdin itkuun.
Villi kyky kuvitella
Viikko sitten kauppoihin tullut Raja-niminen romaani keskittyy neljään ihmiseen, joiden kohtalot risteävät. Ensimmäiseksi esitellään 53-vuotias kirjallisuuden professori Anja, joka on luvannut Alzheimerin tautia sairastavalle miehelleen auttaa tätä kuolemaan. Yhtä lailla oikean ja väärän rajoja hakevat myös muut päähenkilöt: Anjan lukioikäinen siskontyttö Mari, tämän 29-vuotias opettaja Julian ja opettajan kuusivuotias tytär Anni.
Lukija osaa ensiriveiltä lähtien odottaa yllättäviä loppuratkaisuja. Pulkkiselle itselleen joidenkin hahmojen kohtalot olivat selkeitä alusta saakka, osalle niitä piti kirjoittaa useampia.
-- Olin henkilökohtaisesti hyvin rajalla sen suhteen, miten tiettyjen henkilöiden käy. Kirjaan päätynyt loppu muotoutui valtavan työn kautta, mutta nyt se tuntuu ainoalta oikealta.
Kun kirja on kansien välissä, Pulkkisen päällimmäinen tuntemus on mustasukkaisuus. Hän kertoo kaipaavansa kehittelemiään henkilöitä, jotka ovat nyt kaikkien ulottuvilla.
-- Vaikka he eivät ole omaelämäkerrallisia, he ovat kuitenkin omakohtaisia.
Se, miten 26-vuotias nainen pystyy kirjoittamaan uskottavasti 53-vuotiaan naisen tai kolmikymppisen miehen äänellä, on kirjailijalle itselleenkin mysteeri. Hän arvelee, että kyseessä on villin kuvittelukyvyn ja arkitodellisuuden vaikutteiden summa.
Myyjänä kirjakaupassa
Oulusta lähtöisin oleva Pulkkinen opiskelee kirjallisuutta ja filosofiaa Helsingin yliopistossa. Tulevaisuudessa hän aikoo kirjoittaa gradun sekä lisää romaaneja.
-- Esikoiskäsikirjoituksen teko oli ikään kuin varastettua aikaa, eikä sitä viitsinyt julistaa tekevänsä romaania. Saamastani lukijapalautteesta on kuitenkin tullut semmoinen olo, että minulla on lupa tehdä tätä. Uusi, neurooseista kertova kirja hahmottuu koneelle kuin hurmiossa. Ohessa Pulkkinen työskentelee myyjänä Akateemisessa kirjakaupassa ja onkin viime päivinä saanut myydä myös omia teoksiaan.
-- Onhan tämä tosi outo asetelma: kirjailija myy kassalla omaa kirjaansa. Aluksi olin tosi häpeissäni enkä oikein osannut suhtautua romaanini ostajiin. Sittemmin olen alkanut kysyä asiakkailta, haluavatko he omistuskirjoituksen.