Oulun yliopistossa järjestettiin maanantain ja tiistain aikana kansainvälinen seminaari, jossa pohdittiin älykkään tietotekniikan tulevia sovelluksia. Tutkimuspiireissä proaktiivisena tietotekniikkana tunnettu teknologia viittaa järjestelmiin, jotka sopeutuvat käyttäjän liikkeisiin ilman tämän jatkuvaa ohjausta.
"Etäopetus on hyvin konkreettinen esimerkki", sanoo professori Matti Pietikäinen Oulun yliopistosta. Pietikäinen selittää, kuinka opettajan liikkeiden ja tekojen mukaan Oulussa kehitteillä oleva järjestelmä valitsee oikean kameran kuvaamaan tämän toimia. Jos opettaja on taululla tai käsittelee paperia, huoneen monista kameroista järjestelmä valitsee sen kuvakulman, mikä kulloinkin antaa parhaan kuvan tilanteesta ilman, että opettaja erikseen antaisi komentoja hiiren tai muun käyttöliittymän kautta.
Seminaarin vieraspuhuja professori James L. Crowley Institut National Polytechnique de Grenoblesta puhui niin ikään interaktiivisista ympäristöistä.
"Interaktiivinen ympäristö tarkoittaa sitä, että esimerkiksi huoneen kaikki pinnat ovat näyttöjä ja hiiriä", Crowley maalaa. Hiiren ja näppäimistön sijasta ihminen voi ohjata seinälle heijastetun näytön valikoita sormillaan. Tilasta tietoinen järjestelmä mahdollistaa myös automaattisen, tosiajassa editoidun videokuvan tallentamisen etäopetus-esimerkin mukaan.
Eettiset kysymykset tärkeitä
"Turvakamerajärjestelmät ja muut vastaavat sovellukset ovat ilmiselviä, mutta kaikki sovellukset eivät liity turvallisuuteen", Crowley sanoo.
Crowley esitteli muun muassa järjestelmän, joka pystytettiin madridilaisen vaatekaupan näyteikkunaan vuonna 2001. Järjestelmä seurasi kameran välityksellä, kuinka monta ihmistä käveli ikkunan ohi, kuinka monta pysähtyi ja mitä tuotetta he katselivat.
"Tämä teknologia on nykyisin kaupallisessa tuotteessa", Crowley sanoo. Kaupallisia sovelluksia onkin helppo kuvitella liikenteen seurannasta teollisuuden laadunvalvontaan, mutta uuteen teknologiaan liittyy myös eettisiä ja lainsäädännöllisiä kysymyksiä.
"Yksityisyys on eräs eettinen kysymys, mutta omistajuus on toinen. Jos järjestelmäni seuraa esimerkiksi julkisen parkkipaikan autojen rekisterinumeroita, kuka omistaa sen tiedon", Crowley kysyy.
Teollisuus on alkanut käyttää rfid-radiotunnisteita tuotteissaan, eli pieniä siruja, jotka kertovat, missä tuote menee esimerkiksi matkalla tehtaasta jälleenmyyjälle. Jos vaatevalmistaja sijoittaa sirun paitaan, periaatteessa se voisi Crowleyn mukaan sijoittaa anturin jokaiseen kauppaansa, jotka huomaisivat kuka kävelee ovesta sisään, mitä hän on ostanut ja mitä tuotteita hänelle kannattaa tarjota. Kysymys tiedon omistuksesta on hyvin monimutkainen, Crowley sanoo.
"Näitä kysymyksiä pitää miettiä varhaisessa vaiheessa, ennen kuin teknologiasta tulee yleinen käytäntö, minkä jälkeen sitä on vaikea muuttaa. Jos sähköpostista olisi kysytty samoja kysymyksiä kolmisenkymmentä vuotta sitten, roskaposti ei välttämättä olisi näin suuri ongelma nykyisin", Crowley pohtii.