Päätetty ruoan arvonlisäveron alennus tuskin lykkääntyy, sillä siitä on tullut keskustalle periaatekysymys. Hallitusohjelmaan kirjattu logiikka ei silti enää päde, kun taloustilanne on oleellisesti muuttunut.
Hallitusohjelmaan on kirjattu, että elintarvikkeiden arvonlisävero alennetaan 12 prosenttiin nykyisestä 17 prosentista. Tätä koskeva päätös on eduskunnassa tehty, ja muutos tulee voimaan lokakuussa. Kaikki on siis edennyt täysin pelisääntöjen mukaan.
Hallitusohjelmaan on kirjattu myös, että hallitus toimii EU:n sääntöjen muuttamiseksi siten, että ravintoloiden ja henkilöstöruokailun arvonlisäverokanta voidaan alentaa elintarvikkeiden tasalle. Nyt ravintoloita koskee 22 prosentin vero.
Tässäkin hallitus teki, mitä lupasi. Maaliskuussa EU:n valtiovarainministerit todellakin sopivat, että jäsenmaat voivat alentaa ravintolapalveluiden ja muiden työvoimavaltaisten alojen arvonlisäveroa. Suomi toimi asiassa aktiivisesti.
Mutta hallitusohjelmassa ei kirjaimellisesti luvata, että ravintolaruoan verokantaa alennetaan. Siinä sanotaan vain, että EU:lta hankitaan mahdollisuus siihen. Jos asia toteutettaisiin, siitä koituisi valtiolle runsaan 300 miljoonan euron edestä verotulojen menetyksiä. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen on ilmoittanut, että se on poissuljettua.
Jatkossa ravintoloiden ja henkilöstöruokaloiden tarjonta näyttää siis entistä kalliimmalta kauppojen elintarvikkeisiin verrattuna. Se tapahtuu tilanteessa, jossa talouskriisi muutenkin vähentää kansalaisten rahankäyttöä. Todennäköisin seuraus on, että osa ruokaravintoloista lopettaa ja työpaikkoja menetetään.
Olisi johdonmukaista alentaa myös ravintolatarjonnan alv:tä, jos kerran tälle tielle lähdetään, mutta niin ei ole käymässä. Juuri palvelualojen työpaikoista pitäisi kotimaisin keinoin pitää kiinni, sillä vientialojen työpaikkoihin ei kotimaisista konsteista ole juuri apua.
Ruoan arvonlisäveron alentamista on perusteltu pienituloisten aseman helpottamisella. Mitä pienemmät tulot, sitä suurempi suhteellinen osa elinkustannuksista kuluu ruokaan. Eri asia on, toimiiko tämä logiikka oikeasti. Ensimmäinen edellytys on, että alennus todella siirtyy sellaisenaan hintoihin eikä jää johonkin matkalle kuten moni epäilee tapahtuvan.
Ruoan alv-alennus tietää 500 miljoonan euron menetyksiä verotuloihin. Samaan aikaan uudesta budjetista jo neljännes lepää velan varassa. On ilmeistä, että jatkossa erilaiset verot kääntyvät nousuun. Valtiosihteeri Raimo Sailaksen mukaan ainakin arvonlisäveroa joudutaan nostamaan (HS 31.7.). Silloin on turha nyt temppuilla alennuksilla.
On onnetonta, että kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz ehti ottaa ruoan veropäätöksen lykkäämisen puheeksi ensimmäisenä. Varsinaisessa asiassa hän on oikeassa, sillä uusissa oloissa on perusteltua harkita kerran tehty päätös uusiksi. Budjetti on tietysti valmisteltu eduskunnan linjauksen mukaan, mutta budjettiriihessä asiaan voi palata.
Zyskowiczin irtioton myötä asia kuitenkin politisoitui ja muuttui keskustalle entistäkin enemmän periaatekysymykseksi. Esimerkiksi varapuheenjohtaja Antti Rantakangas antoi siitä perjantaina tulikivenkatkuisia kommentteja. Todennäköinen seuraus Zyskowiczin puheista onkin, että ruoan alv-päätökseen puuttuminen meni entistä tiukempien lukkojen taakse. Parempi olisi ollut, että keskustelu olisi alkanut toisella tavalla.
Näin syntyy väärää politiikkaa väärällä hetkellä. Nousukauden jatkuessa -- kuten hallitusohjelmaa tehtäessä näytti -- koko asialla olisi ollut paljon vähemmän väliä.