Päätalo-elokuvan maailmanensi-ilta Taivalkosken Päätalo-päivillä 30.6. Elokuvateattereihin filmi tulee 26.9.
Taivalkoskelta on lähtöisin ainakin kaksi suurta ylpeydenaihetta: Kalle Päätalo ja Susanna Anteroinen. Heistä jälkimmäinen esiintyy edellisen elämästä kertovassa elokuvassa Leena Päätalona, Kallen toisena vaimona.
"Totta kai olen seurannut Päätalon uraa ja nähnytkin hänet Päätalo-päivillä. Samoin nämä jokijärven maisemat hänen kotitaloineen olivat tuttuja paikkoja jo ennen kuvauksien alkamista", Anteroinen juttelee.
Päätalo-elokuvan tähdeksi hän päätyi tuottajan soitettua ja lähetettyä käsikirjoituksen liitetiedostona hänen sähköpostiinsa. Tekstin luettuaan Anteroisen oli helppo vastata tarjoukseen myöntävästi.
"Se kolahti heti. Tuntui tosi mukavalta tulla tekemään leffaroolia Suomeen, kun olin silloin ollut Englannissa vajaan vuoden tekemättä mitään."
Elokuvan käsikirjoittaja Elina Halttunen luonnehtii Leenan ja Kallen suhdetta järjen ja tunteen liitoksi, jossa Kalle on tunne ja Leena järki. Anteroisen mielestä Leenassa näkyy hyvin ajan naiskuva.
"Minulla on tässä Leenan ja Kallen hääkuva juuri edessäni. Leena on tasaisena ja juurevana naisena hyvä vastapari kompleksiselle Kallelle. Hän jätti työnsä konttoristina ja jäi kotiin, jotta mies voisi tehdä taidettaan. Minusta tarina on todella hieno, pyyteetön rakkaus sekä toisen tukeminen ja arvostaminen on kaunista", hän kertoo.
Hyppäys nykyhetkestä 50-luvun tunnelmiin ei tuntunut Anteroisesta hankalalta, osin loistavan puvustuksen ansiosta.
"Auttoi hirmuisen paljon, kun asumme olivat viimeisen päälle ajan hengen mukaisia ihan alusvaatteista lähtien. Vaikka sodan jälkeinen aika olikin hyvin köyhää, naiset käyttivät mielettömän kauniita ja naisellisia vaatteita. Niissä oli kiva olla! Johanna Hämäläinen teki hienoa työtä puvustajana."
"Hiukseni ovat yleensä ruskeat, mutta ne vaalennettiin ja kiharrettiin kuvauksia varten, jotta näyttäisin vähän enemmän Leenalta. Kun kuvasimme ensimmäisinä päivinä kohtauksia konttorissa, tuntui kuin olisimme hypänneet aikakoneella aivan toiseen maailmaan", Anteroinen muistelee innostusta äänessään.
Ennen uutta projektia näyttelijän on usein opeteltava jokin uusi taito tai muisteltava vanhoja, niin nytkin.
"Leenan roolia varten minun ei tarvinnut viritellä hirveästi muita taitoja kuin kutomista, sillä tuohon aikaan naiset olivat niin hyviä käsitöiden tekijöitä. Olen toki kutonut joskus aiemmin, mutta nyt minun oli saatava sukkapuikkoihin lisää vauhtia. Yhden katselun perusteella se onnistui kai ihan hyvin, vaikkeivät ne liikkuneetkaan niin nopeasti kuin olisin halunnut", Anteroinen nauraa.
Päätalo on suomalaisille hyvin tärkeä ja rakas hahmo, minkä voisi kuvitella luoneen melko suuria paineita elokuvan tekemiseen.
"Ei se oikeastaan luonut. Alusta asti oli selvää, että vahvasta esikuvasta huolimatta loisimme kuitenkin ihan omaa tarinaamme ja omia henkilöitämme. Kameran käydessä tärkeintä on elää hetkessä ja kohdata vastanäyttelijänsä, se on elokuvan tekemisen ydin", hän juttelee.
Anteroinen uskoo elokuvan avautuvan myös nuoremmille katsojille, vaikka he kokisivatkin Päätalon hieman tuntemattomammaksi henkilöksi.
"Kun luin käsikirjoituksen ensimmäisen kerran, ajattelin heti, että tarina koskettaa varmasti kaikenikäisiä eikä vain Päätalo-friikkejä. Se kertoo kuitenkin murrosvaiheesta, jossa Kalle suostuu uskomaan siihen, että hänellä on kirjallisia kykyjä. Siinä on kyse unelman toteuttamisesta. Uskon, että kun luottaa tarpeeksi itseensä, käy hyvin kuten Kallelle. Häneltä alkoi tulla tarinaa aika paljon, kuten tiedetään."
Arvostettu näyttelijä muistetaan muun muassa elokuvista, tv-sarjoista, Nelosen säätiedotuksista ja teatterin lavalta. Ensi syksynä hänet voi nähdä muun muassa Teatteri Takomossa Leipäjonoballadi-näytelmässä, joka kertoo "tositarinoita suomalaisesta köyhyydestä hulvattomalla tavalla".
Viime keväänä hän oli mukana Loitsu-musiikkiteatteriesityksessä, jonka ideana oli, että muusikot halusivat oppia jotain teatterista ja näyttelijät taas musiikista. Pakkaa sekoitettiin, ja tuloksena oli raikas ja hauska kokonaisuus. Produktiosta on tulossa lisäesityksiä Helsingissä pitkin syksyä, ja Anteroisen haaveissa olisi lähteä sen kanssa myös muualle Suomeen.
"Odotellaan siis vain keikkatarjouksia sieltä pohjoisesta!" hän vinkkaa.
Anteroisen monista hauskoista rooleista huolimatta useita hänen elokuviaan yhdistävät vakavat aiheet. Vetääkö vakavuus häntä puoleensa?
"Ehkä se on minulle luonteenomaista ja sitä, mitä ohjaajat ja tuottajat minulta usein tilaavat. Toisaalta olen kaikkiruokainen roolien suhteet, jos vain aikataulut pelaavat. Toki olen tehnyt komediaroolejakin, esimerkiksi sivuroolin tv-sarjassa Kumman kaa. Kuvaan parhaillaan Johanna Vuoksenmaan ohjaamaa komediaa Toinen jalka haudasta, missä yhtenä teemana on kuolema. Niin, onhan siinäkin tosiaan vakava aihe!" Anteroinen nauraa.