Sotkamo otti yliotteen Pattijoesta Pesäpallo Miesten supersarjan 1. finaali Sotkamo -- Pattijoki 2--1 (2--3, 6--1, 1--0) Voitot Sotkamolle 1--0
"Kuolee, kuolee, kuolee, kuolee."
Bassonsävyinen tuonelanhuuto mylvii katsomossa. Väärä -huudot eivät kuulu kaarella -- eikä Pattijoki saa miestä kertaakaan kolmospesälle ensimmäisen sisävuoronsa aikana.
Bussillinen Pattijoen kannattajia on tullut Sotkamoon. Heitä kylmää: tätäkö tämä on? Mutta toisessa sisävuorossa Topi Kososen läpilyönti kakkospuolelta muuttaa kaiken, ja Pattijoki siirtyy pesäpalloilun elefanttia Sotkamon Jymyä vastaan juoksulla johtoon.
PattU pystyy pitämään johtoasemansa, kun Sami Ahola tekee jakson voittojuoksun. Kaikki kaksi Pattijoen lippua hulmuavat kolmospuolen katsomossa iloisesti.
"Kolme ottelua riittää. Mestaruus ratkeaa viikon kuluttua täällä Sotkamossa: Pattijoki ottaa kultaa", oululaiset Marika Häkkilä ja Sari Holopainen sanovat varmoina tauolla makkarajonossa.
"Porukka liikkeelle Rännärille"
Holopainen muistaa neljän vuoden takaisen finaalisarjan, jonka Jymy vei suoraan 3--0.
"Nyt ei pääse käymään niin. Ensi lauantaiksi Rännärille pitää saada porukkaa sen verran liikkeelle, ettei jää epäselvyyttä, ketä kannustetaan. Pelaajat ovat kiittäneet, että meillä on hyvä yleisö", Holopainen sanoo.
Häkkilä ei tuohon aikaan ollut tippaakaan kiinnostunut pesäpallosta. "Toi (osoittaa Holopaista) minut tänne katsomoon mukaan houkutteli jokunen vuosi sitten."
Fanit ovat tyytyväisiä tunnelmaan, joka Hiukan stadionilla vallitsee. Onhan kunnassa pesäpallokulttuuria vaikka muille jakaa. "Kuolee-huudot ovat ihan ookoo. Mutta tuosta en pidä, että mennään pelaajien henkilökohtaisuuksiin", Sari Holopainen sanoo ja tarkoittaa kolmospuolella ääntä pitävää joukkiota, joka hiillostaa ohikulkevia vieraspelaajia ronskinpuoleisesti.
Teemu Lohtanderia alettiin heti ottelun alusta lähtien kutsua Oivaksi tunnetun näyttelijän mukaan. Sotkamossa kauan vaikuttanut Jarkko Kokko sai kuunnella eläkkeellejäämisehdotuksiakin.
"Mutta eivät nuo pelaajat taida paljon huudoista tuolla välittää. He pelaavat, yleisö huutaa. Niin kai se on", Holopainen ja Häkkilä nyökkäilevät.
Toisella jaksolla meno muuttui
Sotkamon Jymyn ensimmäisen jakson epäonnistuja oli Roope Korhonen, jolla ei kerta kaikkiaan onnistunut mikään. Jymy menetti jakson pitkälti hänen virheisiinsä.
Pukukopista toiselle jaksolle tullut Korhonen oli kuin eri mies. Heti alussa hän sivalsi keskeltä läpi ja teki johtojuoksun. Kun vielä Mikko Kuosmanen ja Mikko Korhonen kävivät mailanvarressa, tilanne oli jo 3--0.
Pertti Mäkelä onnistui kaventamaan lyömällä Toni Kallion kotiin, mutta se oli laiha lohtu. Jymy teki taas seuraavalla sisävuorollaan kaksi juoksua, ja jakso oli käytännössä ohi. Viimeiset kaksi vuoroa olivat vain kosmetiikkaa supervuoroa odotellessa.
Pattijoki joutui supervuorossa sisälle ensin: taas katsomo viritti karmaisevan "kuolee" -mölinänsä. Ei juoksun juoksua. Sotkamo teki yhden kehrättyään kolmostilanteen varsin helposti: ratkaisijana Roope Korhonen, joka kotiutti vikkelän Jarmo Heikkisen. Se riitti.
Pomppu ratkaisee?
Sotkamon ulkokenttä oli betonia, mikä näkyy kolmostilanteistakin: 15--6 Sotkamolle.
Toisessa kohtaamisessa Pattijoki pääsee kovapintaisella kotikentällään hyödyntämään pomppuosaamistaan, johon moni joukkue on tänä kesänä kompastunut. Sotkamossa pomppu ei pehmeästä kentästä tunnetusti nouse.
Ei voinut riittää, että Pattijoen lyöntijärjestyksen numerot 1--3 eli Tuomas Tervonen, Jussi Kemilä ja Marko Rasinkangas keräsivät ottelussa yhteensä vain 12 kärkilyöntiä, jos vastustajan kärkikolmikko (Jarmo Heikkinen, Jani Komulainen, Roope Korhonen) teki niitä 24. Ei tarvitse olla matemaatikko tajutakseen, miksi kolmostilanteita syntyi Jymylle enemmän. Toisen kärki on edennyt paremmin pesältä toiselle. Fanien toive saattaa yhä toteutua. Finaalisarja voi katketa kolmessa ottelussa, mutta ei kylläkään Pattijoen eduksi. Harmi, jos kaikki on vain pompusta kiinni.