Maakuntien ja ely-keskusten johtajat ovat päätyneet kompromissiin EU:n vuosien 2014–2020 rakennerahastokauden rahanjaosta.
Vaikka elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) lupasi kunnioittaa maakuntien sopuratkaisua, ei rahanjako ole kirkossa kuulutettu. Asiaa puidaan vielä hallituksessa ja sen valiokunnissa. Siellä on sellaistakin ilmaa, että rahaa valutettaisiin nykyistä enemmän koko valtakunnan hankkeisiin paikkaamaan valtiontalouden aukkoja.
Lopullisen siunauksen rahanjaolle antaa EU-komissio aikanaan.
Suomi ansaitsee rakennerahat, joita voi kutsua myös aluepoliittiseksi tueksi, pitkälti Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asuttujen alueiden muuta maata epäedullisempien olosuhteiden perusteella. Tämän vuoksi on oikeutettua vaatia, että rahat jaetaan myös tällä periaatteella.
EU:n rakennerahoilla on suuri merkitys yritettäessä kehittää elinkeinoja ja muita toimintoja harvan asutuksen Itä- ja Pohjois-Suomessa. Nämä ovat alueita, jotka ovat kärsineet talouden rakennemuutoksista ja menettäneet sen myötä väkeään.
Voimassa olevan rakennerahastokauden aikana EU-rakennerahojen turvin on yksistään Pohjois-Pohjanmaalla edesautettu 930 yrityksen ja 8 100 työpaikan syntymistä. Rakennerahojen kautta hankkeisiin on saatu myös kotimaista julkista rahoitusta.
Rakennerahoituksen avulla rahaa on sijoitettu yritystoimintaan, tutkimukseen sekä liikennehankkeisiin. On edistetty muun muassa matkailun, ict-toimialan ja ympäristöliiketoiminnan kehittämistä.
Voi vain kuvitella, miltä Itä- ja Pohjois-Suomi näyttäisivät, ellei EU:n rakennerahoja olisi ollut käytettävissä.
Uudella kaudella rahaa on joka tapauksessa luvassa aikaisempaa vähemmän. Maakuntien kompromissi tietää ainakin 190 miljoonan euron häviämistä pohjoisesta. Menetys kertaantuu sitä kautta, että samalla putoaa tältä osin kansallinen tuki, joka on 50 prosenttia hankkeiden kustannuksista.
EU:n rakennerahat on tärkein alueiden kehittämistä tukeva väline. EU maksaa sitä Suomelle pääasiassa juuri Itä- ja Pohjois-Suomen harvan asutuksen ja pitkien etäisyyksien ansiosta. Tästä sovittiin aikoinaan Suomen EU:hun liittymisen yhteydessä.
Tuen tarkoituksena on tasoittaa alueellisia eroja niin, että heikoimmin kehittyneet alueetkin kykenisivät vahvistamaan elinvoimaisuuttaan.
Hallituksessa on vahvoja voimia, jotka haluaisivat ohjata Itä- ja Pohjois-Suomen olosuhteiden vuoksi maksettavaa ja näiden alueiden kehittämiseen suunnattua rahaa koko valtakunnan tarpeisiin. Tämä sotii tuen perusajatusta vastaan.
Maakuntien ja ely-keskusten kompromissi ei ole hyvä, mutta ilmeisesti sen parempaankaan ei tässä yhteydessä päästä. Varsinkin kun Itä- ja Pohjois-Suomen edustus hallituksessa on ohut.
Pohjois-Suomen edustajien on nyt pidettävä tiukasti kiinni siitä, ettei pakettia ainakaan huononneta enää. Siihen ei yksinkertaisesti ole varaa.