Euroopan unionin rakennerahastojen hallinnoinnin uudistamisesta on noussut poru. Maakuntaliitot ovat asettuneet vastustamaan työ- ja elinkeinoministeriön ajamia linjauksia valtakunnallisesta mallista.
Erityisesti Pohjois-Suomessa maakuntajohtajat ja kansanedustajat ovat huolissaan siitä, että rakennerahastoissa oleva harvaan asutukseen perustuva Pohjois-Suomen erityistuki valuisi yhden mallin myötä muualle.
Elinkeinoministeri Jyri Häkämies (kok.) rauhoitteli tilannetta torstain Kalevassa. Hän kiistää, että mitään mallia olisi olemassa ja lupaa pitää huolta siitä, että Pohjois- ja Itä-Suomen harvaan asuttujen alueiden erityistuet eivät valu muualle.
Häkämies myös vakuuttaa, että ely-keskusten määrään ei kajota. Maakuntaliittojen asemasta ja niille nyt kuuluvasta aluekehitysvastuusta hän sen sijaan ei sano mitään.
Rakennerahastojen hallinnon uudistamista valmistelevalle työryhmälle joulukuussa ja asiasta tällä viikolla ministeriössä käyneille SDP:n maakuntakansanedustajille esitelty pohjapaperi on kuitenkin pysynyt samanlaisena. Siinä esitetään yhtä valtakunnallista ohjelmaa, jonka rahoitus- ja maksatuspäätökset tehdään yhdeksän elyn kautta.
Poliittisen päättäjän ja virkamiesvalmistelun välillä on nähtävissä näkemysero. Häkämiehen tehtävä on panna suunnittelukoneisto poliittiseen ojennukseen ja kuunnella myös aluekehityksestä vastaavien maakuntaliittojen kantaa.
Ainekset aluepoliittiseen vastakkainasetteluun ja edunvalvontaan ovat olemassa. Uudistus lyö kiilaa myös hallituspuolueiden sisälle ja antaa oppositiolle hyvät aseet.
Työ- ja elinkeinoministeriön erilaiset mallit ovat vasta pohjapapereita. Päätöksiä ei ole vielä tehty, ja keskustelu on vasta alkamassa. Hallituksen tahtotila on kuitenkin selvä. Kunta- ja valtionosuusuudistuksen ohella hallitusohjelmaan on kirjattu aluehallintoremontti. Suurkuntien myötä maakuntaliittojen asema tulee uuteen tarkasteluun.
Turhan hallinnon karsinta on perusteltua. Hallinto ei saa haukata liikaa varoja varsinaiselta aluekehittämiseltä. Periaatteessa on yhdentekevää, minkälainen hallinnollinen himmeli pyörittää yritystoiminnan, tutkimuksen ja kehitystyön rahoitusta. Kohtuutonta kuitenkin on, jos malli muuttuu koko ajan rapauttaen alueellista päätöksentekoa, asiantuntemusta ja sitoutumista.
Virtaviivaisuus ja joustavuus ovat paikallaan. Ministeriöjohtoinen putkiohjaus on luonnollisesti keveää, mutta eri asia on, tunnistaako se alueellisia ja paikallisia tarpeita. EU:n edellyttämä läheisyysperiaate tarkoittaa juuri sitä, että rakennerahastojen kehittämis- ja rahoituspäätöksissä heijastuu myös paikallinen poliittinen näkemys.
EU:n rakennerahastot on perustettu alueellisten erojen tasaamiseen. Myös hallitusohjelmassa korostetaan syrjäisten ja harvaanasuttujen alueiden erityisaseman merkitystä. Paikallisten elyjen päätösvallan kasvattaminen ei ole sama asia kuin alueellisen poliittisen ja demokraattisen päätösvallan laajentaminen tai säilyttäminen.