Suomessa muuttokuormat ajelevat kiihtyvään tahtiin. Joka viikko kuntien välillä tehdään yli kuusi tuhatta muuttoa. Viiden viime vuoden aikana muuttokuorma on pakattu, lastattu ja purettu 1,3 miljoonaa kertaa jossain päin Suomea. Määränpäänä on yleensä jokin kuudesta vahvasta kasvukeskuksesta. Muutto kohti etelää ja suuria asutuskeskuksia ei osoita laantumisen merkkejä.
Pohjois-Suomessa eli noin puolessa Suomea ainoastaan Oulu ympäristöineen pystyy patoamaan muuttovirtaa omaksi edukseen. Muut pohjoisen kaupungit ovat lähes kaikki menettäjien joukossa. Suurin osa Suomesta on muuttotappioaluetta. Nuorten muuttoalttius on kaksin- tai jopa kolminkertaistunut viime vuosikymmeninä. Maisemanvaihto houkuttaa myös yli 60-vuotiaita, mutta he ovat vain murto-osa muuttajista.
Muuttotappiot ja muuttovoitot jakautuvat epätasaisesti kuntien välillä. Kaksi kolmesta kunnasta on muuttotappiokunta. Suurilla kaupunkiseuduilla kehyskuntineen asuu jo yhdeksän kymmenestä suomalaisesta.
Kaupunkiseudut vetävät työvoimaa ja opiskelijoita. Kehyskunnat houkuttelevat parhaat veronmaksajat edullisilla asuntomarkkinoilla. Reuna-alueet yksipuolistuvat ja ikääntyvien palvelut heikkenevät.
Muuttoliikkeen välittömien vaikutusten lisäksi aikaa myöten kasautuu muita seurauksia, jotka vaikuttavat koko maan dynamiikkaan. Muuttoliike ruokkii ja kiihdyttää työmarkkinoiden keskittymistä, infrastruktuurin epätasaista kuormitusta ja aiheuttaa paineita asuntorakentamiselle.
Muuttoliiketutkija Timo Aron listauksen mukaan kasvukeskuksiin keskittyy suurin osa väestöstä, väestölisäyksestä, bruttokansantuotteesta ja työpaikoista samoin kuin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoista. Keskittyminen aiheuttaa paineita asuntopolitiikkaan. Samalla köyhyys on pesiytynyt kasvukeskuksiin aivan uudella tavalla.
Kerran kasvukeskuksiin lähteneet nuoret palaavat harvoin takaisin kotikuntaansa. Työ- ja koulutusmahdollisuudet ovat muuttopäätösten ratkaisevia tekijöitä. Kaupunkimainen ympäristö mahdollistaa nuorten suosiman elämäntavan. Myös pehmeät tekijät kuten kuntien imago, maine ja harrastusmahdollisuudet vaikuttavat.
Perinteisesti aluepolitiikalla on pyritty jarruttamaan keskittymiskehitystä. EU:n rakennepolitiikalla tasataan alueiden kehitystä, koska polarisaatio on niin vahva voima.
Tarvitaan avointa ja rehellistä keskustelua kasvukeskuskehityksestä sen sijaan, että tyydytään pettävään aluepoliittiseen liturgiaan. Tosiasioita on katsottava silmiin. Miten voidaan puhua koko maan asuttuna pitämisestä, kun suurin osa maasta on jo muuttotappioaluetta? Miten kasvavien keskusten ongelmiin voidaan puuttua samalla kun turvataan haja-asutusalueiden palvelut?
Keskittymiskehitystä on yritetty jarruttaa, mutta heikoin tuloksin. Kansa on jo äänestänyt jaloillaan. Valtakunnallisesti on tunnustettava Oulun merkitys maan toisena aluekeskuksena. Jos Oulun vetovoima hiipuu, loputkin muuttajat valuvat etelään.
Pääkirjoitus