Oulun yliopiston 50-vuotisjuhlien tilaisuuksien sarjassa on vieraita ollut salien täydeltä, mutta jotain on ollut joukosta poissa.
Ei Suomen presidentti eikä edes pääministeri ole tullut Ouluun tervehdyskäynnille, vaikka kyseessä on järjestyksessä toinen valtionyliopisto ja ilmeisesti Suomen historian paras esimerkki onnistuneesta aluepoliittisesta ratkaisusta. Tällainen kertoo jotakin valtiovallan suhtautumisesta.
Aluepolitiikasta on toki ollut puhetta muutenkin. Tiistaina De Urbe Uloa -seminaarissa puhunut Sitran johtaja Antti Hautamäki esitti mielenkiintoisia näkymiä siitä, mitä korkeatasoisten tiede- ja tutkimusyliopistojen ympärille rakentuvat innovaatiokeskittymät merkitsevät koko Suomen aluekehitykselle.
Hautamäki pohti modernin aluepolitiikan ominaisuuksia ja varoitti metropolivaltiosta, jossa varsinaista elinvoimaa olisi vain pääkaupunkiseudulla ja sieltä haarautuen Turun, Tampereen ja Lahden suunnilla. Näiden ohella Suomessa ehkä vain Oulun seutu voisi pärjätä, jos keskittyminen etenee voimakkaasti.
Tämän vastapainoksi Hautamäki esitti tasapainoisempaa mallia. Näkemys pohjaa maailmanluokan innovaatiokeskittymien verkostoon, ja sellaisia mahtuisi viisi kuusi kappaletta -- Helsinki, Turku, Tampere, Oulu, Jyväskylä, Kuopio. Saman verran Suomessa voisi olla kansainvälisiä, kovatasoisia tutkimusyliopistoja.
Kaikissa malleissa, jopa metropolivaltiossa, Oulun yliopiston ja alueen asema näyttää turvatulta. Oulu on jo nyt vahva ja monipuolinen keskittymä, ainakin suomalaisessa mittakaavassa.
Mutta myös Oulun seudulla tarvitaan nykyistä enemmän pohdintaa siitä, millainen aluekehitys on toivottavaa ja mikä turvaisi koko Pohjois-Suomen tulevaisuuden parhaiten. Nyt kaikissa tulevaisuutta kuvaavissa kartoissa Lappi ja Kainuu näyttävät menetetyiltä.
Samaan aikaan Lapissa monet mittarit näyttävät parempia tulevaisuudennäkymiä kuin vuosikymmeniin.
Tulevaisuudenkuvat ovat keskenään ristiriitaisia, eikä näkemys Suomen elämästä innovaatiokeskittymien varassa tunnu ottavan huomioon mahdollista kaivosteollisuuden ja matkailun suurta harppausta -- joka sekin on kiinni suhdanteista.
Aluekehitys kuuden yliopiston varassa on parempi näkymä kuin yhden metropolin varassa kituuttava valtio. Mutta sellainenkin malli jättää monia avoimia kysymyksiä. Juhlavuodestaan toipuvan Oulun yliopiston rooliin sopisi lietsoa paljon nykyistä enemmän keskustelua Suomen alueellisesta kehittämisestä.