Ilkka Lappalainen, tekstit
Tuleviin Euroopan parlamentin vaaleihin liittyy poikkeuksellisen paljon sellaista, jonka vaikutusta on vaikea ennakoida. Esimerkiksi se, että nyt Suomesta valitaan kaksi edustajaa vähemmän: paikkaluku putoaa 16:sta 14:ään.
Päänvaivaa aiheuttaa äänestysprosentti, joka viime vaaleissa jäi niinkin alas kuin 31,4:ään. Mielipidemittaukset eivät lupaa sen suurempaa kansainvaellusta uurnille. Viime vaalien alla tehtyjen mittausten perusteella äänestysprosentin olisi pitänyt olla selvästi korkeampi. Nyt edes mittaukset eivät lupaa sen suurempaa intoa.
Suuri kysymysmerkki on, miten käyttäytyvät ne 86 000 nuorta suomalaista, jotka saavat äänestää ensimmäisen kerran elämässään, tai ne yli 300 000, joilla on tilaisuus äänestää ensimmäisen kerran eurovaaleissa.
Entä mitä tekee se kolmannes äänestäjistä, jotka eivät voi äänestää samaa ehdokasta kuin edellisvaaleissa. Äänikuninkaallisten kolmen kärki - Heidi Hautala (vihr.), Marjo Matikainen-Kallström (kok.) ja Astrid Thors (rkp) - kun jättäytyy sivuun.
Pohjanmaa merkitty alue
Puolueet ovat asettaneet ehdokkaita eurovaaleihin aikaisempaa enemmän. Alueellinen edustavuus sen sijaan on edellisvaaleja ohuempi: pohjoisesta on vain 13 ehdokasta, kun heitä oli viimeksi 18.
Keskustassa on vahvimmilla puheenjohtajan paikan nolosti menettänyt Anneli Jäätteenmäki, joka odotetaan keräävän ääniä koko maasta. Niin ikään omien alueidensa ykköstykit Kyösti Virrankoski ja Samuli Pohjamo uusinevat valtakirjansa.
Keskustapuolue on pitänyt vissin huolen Virrankosken ja Pohjamon vahvoilla tukialueilla Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla, ettei alueilla synny keskinäistä kilpailua oman puolueväen ehdokkaiden kesken. Tällä turvataan äänten keskittyminen niille, joiden halutaan menevän läpi ja joilla on myös todellisia mahdollisuuksia tulla valituksi.
Etelä-Pohjanmaalla on vedetty niin tiukkaa linjaa, ettei muualta kotoisin olevilla ehdokkailla ole sinne juuri menemistä. Keskustan eteläpohjalaisilta kunnallisjärjestöiltä, piirijärjestöstä puhumattakaan, ei heru apua vaalitilaisuuksien järjestämiseen muille kuin maakunnan ehdokkaalle. Sen ovat muut keskustan ehdokkaat saaneet karvaasti kokea.
Tilanne keskustan pohjoisimman piirin Lapin alueella on erilainen kuin Pohjanmaalla, niin kuin se oli edellisissäkin vaaleissa. Oppositiolinjaa puolueen sisällä oman puheenjohtajakautensa jälkeen vetänyt Paavo Väyrynen kalasteli jo viimeksi vähäisiä lappilaisääniä kilpaa piirijärjestön puheenjohtajan Seppo Pelttarin kanssa.
Ellei Väyrynen olisi niittänyt mainetta ja kunniaa ympäri maata, koti-Lapin äänillä hän ei olisi euroedustajaksi yltänyt. Väyrysen varjona Lapissa on Jäätteenmäen Irak-sekamelskan yhteydessä paitansa ryvettänyt kansanedustaja Hannu Takkula.
SDP:ssä apu etelästä
Sosiaalidemokraatit ovat pohjoisessa panneet kaiken toivonsa rovaniemeläisen ylilääkärin Antti Liikkasen varaan. Oulun ja Lapin läänin raja on kansanedustaja Liisa Jaakonsaaren sanoin kuin "Berliinin muuri", joten pohjoispohjalaisten sosiaalidemokraattien otaksutaan äänestävän niin kuin viime vaaleissa: helsinkiläistä Reino Paasilinnaa ja pohjoiskarjalaista Riitta Mylleriä.
Oululaisdemarin Leena Piikiven viime vaaleissa saamat lähes 6 000 ääntä etsivät nyt uutta kotia. SDP:n Oulun piirin toiminnanjohtajan Jyrki Pohjolan mukaan siksi, ettei Jaakonsaari suostunut ehdolle monen toverin taivutteluista huolimatta.
Demariväellä on jalat tiukasti maassa eikä kukaan lähtenyt leikkiin leikiten. Tiedettiin, että jos valtakunnallisesti tunnettu Jaakonsaari ei lähde kisaan, muilla on vielä vähemmän saumaa tulla valituksi.
"Näyttäähän tämä ikävältä, tunnen piston sydämessäni", Jaakonsaari myöntää. Koska vasta suosi sitten oli eduskuntavaalit, hän kokee, että olisi pettänyt äänestäjiään, jos nyt olisi asettunut eurovaaliehdokkaaksi.
Kokoomuksen oululaisedustajan Piia-Noora Kaupin täytyy kasvattaa äänimääräänsä rutkasti, mikäli mielii jatkaa europarlamentissa. Hänen onnekseen kokoomuksessa vapautuu Matikainen-Kallströmin jättipotti. Yksin Oulun äänillä Kauppi ei mene läpi, mutta jo viime vaaleissa hänen toinen tukijalkansa oli Helsinki.
Vain pieniä muutoksia
Politiikan tutkijat ovat povanneet puolueiden voimasuhteiden säilyvän lähes ennallaan. Eräiden ennusteiden mukaan Suomen paikkajako näyttäisi tältä: keskusta 4, SDP 4 (+1), kokoomus 3 (-1), vihreät 1 (-1), vasemmistoliitto 1, ruotsalaiset 1. Kristilliset ja pienryhmät jäisivät paikatta.
Vasemmistoliitolla on kolme ehdokasta Oulun läänistä. Kansanedustaja Anne Huotari Kainuusta panee toivonsa sen varaan, että puolueen paikkaluku lisääntyy. Mitkään merkit eivät tosin viittaa tähän suuntaan.
Euroedustajien kovaan kaartiin luetulta ja Oulun alueeltakin ruhtinaalliset 4 500 ääntä keränneeltä Heidi Hautalalta vapautunutta manttelia yritetään sovittaa entiselle puoluejohtajalle ja ympäristöministerille Satu Hassille.
Ellei uusi äänestäjäkunta yllätä, vihreät tuskin saavat toista paikkaa. Kansanedustaja Rosa Meriläisen vasta julki tullut huumeiden käyttö tuskin tarjoaa suurta lisäapua paikalleen jämähtäneen kannatuksen kanssa kamppailevalle puolueelle.
Ruotsalaiset säilyttänevät ainokaisen paikkansa, osaavathan he tunnetusti keskittää omankieliselle ehdokkaalleen. Astrid Thorsin vertausluku oli viimeksi 11:s.
Suurin työ säilyttää oma edustaja on kaksi paikkaa tavoitteeksi asettaneilla kristillisdemokraateilla. Kristillisistä kokoomukseen loikannut Eija-Riitta Korhola kun valittiin viimeksi viimeisenä ja pienimmällä vertausluvulla.
Oma lukunsa ovat lukemattomat pienryhmät, joissa tuskin edes elätellään toivoa omasta euroedustajasta. Ehdokasasettelu näyttää ulospäin laajalta, kuten piskuisessa kommunistipuolueessa. Sen listoilla Oulun alueella on kolme henkilöä. Ehdokkaiden asettamista puoltaa vain ja ainoastaan se, että tällä tavoin kommunistit kertovat olevansa yhä olemassa.
