Aluehallintoa odottaa myllerrys. Sähköiset palvelut ja hallinnon keventäminen ovat hyviä tavoitteita. Sen sijaan taustalta paistava keskushallinnon keskittämishalu on torjuttava.
Hallitus suunnittelee aluehallintoon isoa remonttia. Kansliapäällikkötyöryhmän kaikessa hiljaisuudessa laatimat vaihtoehdot toisivat nykyjärjestelmään suuria muutoksia. Hallintohimmeleitä rakennetaan ja puretaan nyt nopeaan tahtiin. Kuntauudistus ei ole vielä läheskään putkessa ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ottaa lujille. Lisää pukkaa, sillä aluehallinto myllätään ja muutama maakuntakin saatetaan niputtaa yhteen.
Taustalla on hallituksen rakennepoliittisen ohjelman vaatimus käyttää julkishallinnon työntekijöitä joustavasti ja järjestää hallinto niin, että palvelujen tuottavuus ja vaikuttavuus paranevat.
Käytännössä on siis säästettävä. Se merkitsee sitä, että valtion aluehallinnosta vähennetään tuottavuuden nimissä noin 1 500 henkeä 2017 mennessä, yhdistetään toimintoja ja lisätään sähköisiä palveluja.
Hallinnon keventäminen, virtaviivaistaminen ja joustavuus ovat hyviä periaatteita. Sen sijaan poukkoilevuus ja edestakaiset suunnanmuutokset eivät anna hyvää kuvaa hallinnosta. Aluehallinto uudistettiin isoon ääneen vain muutama vuosi sitten. Vielä viime kesänä aluehallintoon ei eduskunnan selonteossa kaavailtu suuria muutoksia, joskin toimintojen kokoamista kehotettiin jatkettavaksi.
Tältä pohjalta on tehty osauudistuksia. Poliisitoimi on organisoitu uudelleen, sivistystoimen alueellisia tehtäviä on siirretty virastojen välillä, vireillä on maistraattien liittäminen aveihin ja TE-toimistojen elyihin sekä henkilöstön joustava käyttö virastojen välillä. Hyvää jatkoa olisi myös Valviran ja Metsäkeskuksen kaltaisten laitosten alueellisen toiminnan liittäminen aluehallintoon.
Valtion aluehallinto on toiminnallisesti ja rakenteellisesti yhä hajautunut. Syykin on selvä. Edellisessä uudistuksessa perustettiin aluehallintovirastot ja ely-keskukset vanhojen lääninhallitusten, TE-keskusten, tiepiirien, ympäristölupaviranomaisten, ympäristökeskusten ja työsuojelupiirien tilalle.
Toimintojen paikallista kokoamista saman katon alle ja yhden luukun periaatteelle pidettiin liian radikaalina. Nyt sellainen on edessä, muodossa tai toisessa.
Aluehallinnon alasajo ja toimintojen keskittäminen valtakunnallisiin supervirastoihin olisi kuitenkin keskushallinnon törkeä vallankaappaus. Alueellinen toimivalta ja aluekehittäminen siirtyisivät kauemmaksi kansalaisista. Suuntaus olisi täysin päinvastainen kuin viime vuodet korostettu ja tunnustettu läheisyysperiaate.
Valtionhallintoa edustavien paikallisten avien ja elyjen yhdistäminen olisi järkevää, sillä niissä tehdään jo nyt päällekkäistä työtä valvonnassa, ohjauksessa, luvituksessa, toimeenpanossa ja kehittämisessä samojen asiakkaiden ja ministeriöiden kanssa. Tehtävistä riippuen on perusteltua järjestää palvelut keskitetysti, hajautetusti, valtakunnallisesti, paikallisesti tai sähköisesti.
Aluekehittämisessä ei ole kyse pelkästään hallinnoinnista, jota voidaan ohjata keskusvirastoista. Kyse on alueiden erilaisesta kehityksestä, tarpeista ja edunvalvonnasta.