Suomen aluehallintoa on syytä uudistaa eurooppalaiseksi. Se edellyttää päätösvallan siirtoa valtiolta alueille. Kuntienkin on luovuttava joistakin tehtävistä.
Liittyminen Euroopan unioniin paljasti, miten valtiokeskeinen Suomen hallintojärjestelmä on. Kunnilla on itsehallinto, jota ne tiukasti puolustavat. Sen sijaan aluehallinto eurooppalaisessa mielessä puuttuu. Maakuntien liitot saivat toki jo 90-luvun alussa lakisääteisiä velvoitteita, mutta kyseessä oli vähäpätöinen muutos. Valtaa alueella käyttivät ja käyttävät valtion viranomaiset, TE- ja ympäristökeskukset. Suurlääniuudistuksessa läänit menettivät määräävän asemansa. Niille jäi lähinnä koordinointi- ja valvontatehtäviä.
Euroopassa päätösvallan hajautuskehitys jatkuu. Suomi on tukenut kehitystä muun muassa Euroopan neuvostossa. Kuitenkin todelliset teot kohti alueellista itsehallintoa ovat olleet vähäisiä. Vasta pääministeri Paavo Lipposen siniset ajatukset ja Kainuun mallin käynnistys merkitsevät ensi askelta kohti alueellista itsehallintoa. Se ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan uusi hallintomalli kaikille maakunnille.
Suomen aluehallinto eurooppalaistuu, jos viralliseksi tavoitteeksi hyväksytään kolmen hallinnon tutkijan ja asiantuntijan tuoreet ehdotukset. Sisäasiainministeriön tilaamassa raportissa tutkijat näet esittävät Suomen aluehallinnon mylläämistä uuteen asentoon. Perustaksi pitäisi ottaa osittainen maakunnallinen itsehallinto.
Ehdotukset eivät mene aivan niin pitkälle kuin Kainuun mallissa, vaan esimerkkiä on haettu Ruotsista, joissa alueiden kehittämistehtävät on siirretty maakunnille. Maakunnallinen itsehallinto muodostuisi sulauttamalla yhteen maakuntien liitot ja työvoima- ja elinkeinokeskukset. Uusiin yksiköihin voitaisiin siirtää myös ympäristö- ja tiehallinnon tehtäviä sekä ammatillinen aikuiskoulutus.
Valtion viranomaistehtäviä ei kuitenkaan siirrettäisi maakunnille, vaan ne koottaisiin valtion aluekeskuksiin. Niissä hoidettaisiin läänien nykyisiä viranomaistehtäviä, alueellisten ympäristökeskusten viranomaisasioita sekä TE-keskusten maaseutuosastojen tehtäviä.
Sairaanhoito- ja erityishuoltopiirit korvattaisiin kunnallisella tilaaja-tuottaja -järjestelmällä. Hoitolaitokset ja -yksiköt toimisivat itsenäisinä yrityspohjaisina palvelujen tuottajina. Peruskunnat, yksin tai seutukunnat yhdessä, toimisivat tilaajina. Uudistus helpottaisi monen pienen kunnan taakkaa erikoissairaanhoidossa. Samalla sairaaloiden johtoon saataisiin ammattilaisia poliitikkojen tilalle.
Suomessa on suurläänien ohella maakuntien liittoja, sairaanhoitopiirejä, erikoishuoltopiirejä, TE-keskuksia, ympäristökeskuksia ja hätäaluekeskuksia. Kukaan ei enää hallitse hallintoviidakkoa. Suurläänejä ei välttämättä tarvita, koska asiat voidaan hoitaa maakuntapohjalta nopeammin ja tehokkaammin.
Maakuntien päätäntävaltaa uudistus kasvattaisi, mutta ei ehkä riittävästi. Tutkijatkin tyytyvät osittaiseen maakunnalliseen itsehallintoon, koska täysi itsehallinto edellyttäisi maakunnallista verotusoikeutta. Sen esittäminen olisikin utopiaa. Kainuun mallin rakentamisessa havaittiin, miten mustasukkaisesti muutamat ministeriöt ja kunnat vartioivat omaa rahavaltaansa.
Suomi tarvitsee kipeästi perusteellista hallintoremonttia, ja vaalien alla on oikea aika käydä siitä keskustelua. Se onkin viriämässä lupaavasti, sillä myös ulkomaankauppaministeri Jari Vilén on lähtenyt liikkeelle. Hän asettui tiistain Kalevassa kannattamaan läänien lakkautusta ja tukemaan maankuntien liittojen roolia alueensa poliittisen tahdon toteuttajana.