”Luonnonvarakeskus halutaan Ouluun”
Kalevan tiistainen otsikko tuo mukanaan nostalgisen tuulahduksen takavuosilta. Oulussa on vuosien mittaan haluttu useita muitakin valtion toimintoja pääkaupungista.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen pääkonttorikin kertoman mukaan kerran luvattiin tänne. Jonkinlaisissa hahmotelmissa luki takavuosina Oulun kohdalla joskus myös posti- ja lennätinhallitus. Vain muutama vuosi on siitä, kun kaupunkiin tosissaan haviteltiin Suomen metsäkeskusta ja lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeaa. Ohi menivät.
Luonnonvarakeskuksen on määrä aloittaa vuonna 2015. Yhteen pannaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL), Metsäntutkimuslaitos (Metla) sekä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT).
Joko Oulua onnistaa? Kaupungissahan ovat jo RKTL:n, Metlan ja MTT:n alueyksiköt Linnanmaan Ympäristötietotalossa. Kuulostaa hyvältä pohjalta.
Valitettavasti on pakko olla pessimisti. Tärkein päätöksentekijä asiassa on maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen, ja hän on ollut Luonnonvarakeskuksen sijoituspaikasta vaiti. Hän ei ole puhunut pääkaupungin puolesta, mutta ei ole liioin edes vihjannut, että jokin kauempana Helsingistä sijaitseva paikkakunta voisi tulla kyseeseen.
Pessimismiin antaa aihetta ennen kaikkea hallitusohjelma: ”Valtion toimintojen alueellistamisen laatua ja kustannustehokkuutta arvioidaan. Arvioinnin perusteella alueellistamista voidaan jatkaa kokonaistaloudellisin perustein toimintojen uudelleenorganisoinnin tai uusien toimintojen perustamisen yhteydessä. Alueellistamisessa huomioidaan alueiden omat vahvuudet sekä hyvä henkilöstöpolitiikka.”
Luonnonvarakeskus on toimintojen uudelleenorganisointia, eli alueellistaminen voi tulla kyseeseen. Entä ”kokonaistaloudelliset perusteet”? Ne on helppo saada näyttämään, miltä halutaan. ”Hyvä henkilöstöpolitiikka” on käypä tavoite. Tässä se tarkoittanee sitä, että työpaikkojen pakkosiirtoja ei tule. Huono asia Oulun kannalta.
Vanhastaan valtion työpaikkojen pakkosiirroiksi on soimattu siirtoja pääkaupungista maakuntiin. Termiä ei käytetä, kun valtion työpaikkoja koko ajan hiljakseen valuu maakunnista pääkaupunkiin. Valumisesta todistavat raa’at tilastonumerot.
Ei jokaisen viraston siirto pääkaupungista ole viisasta. Uudellekin paikkakunnalle pitää saada ammattitaitoista työväkeä, niin että entiset tehtävät saadaan hoidettua.
Fimean tapauksessa nousi hirvittävä rähäkkä siitä, ettei Kuopio tarjoaisi muuttajien puolisoille töitä eikä juuri muutakaan. Luonnonvarakeskukseen tulevan väen luulisi ammattitaustansa pohjalta tietävän, ettei Oulu ole mitään hyperboreaa, jossa aurinko nousee ja laskee vain kerran vuodessa.
Aiemmissa alueellistamisselvityksissä on tehty pisteytyksiä siitä, millaiset kulkuyhteydet maakunnista on pääkaupunkiin. Matkustusajalla ja -kustannuksilla onkin merkitystä, mutta tulevaisuudessa paljon vähemmän kuin nyt. Videoneuvottelujen todellinen läpimurto kesti pitkään, mutta ainakin yritysmaailmassa ne ovat lyöneet lopullisesti läpi.
Kaikkein eniten alueellistamisessa on kyse tahdosta. Virossa koko opetusministeriö sijaitsee nykyään Tartossa vajaan 200 kilometrin päässä Tallinnasta. No, maassa ollaankin tietotekniikan hyödyntämisessä pitkällä Suomea edellä. Georgiassa parlamentti on pian vuoden kokoontunut uudessa rakennuksessa yli 200 kilometrin päässä pääkaupunki Tbilisistä.
Varmasti jotkut pahastuivat noistakin siirroista. Suomessa vuoden kuumiin alueellistamiskeskusteluihin kuuluu se, onko Linnan juhlat mahdollista järjestää muualla kuin Helsingissä, kun Presidentinlinna on remontissa. Veikkaan, että ei ole.