Sukellusta ajatellessa ensimmäiseksi tulevat helposti mieleen korallit, eksoottiset kalat ja sukelluslomat kaukaisissa kohteissa. Niin ja tietysti edesmennyt Jacques Cousteau, maineikas merten salaisuuksien tutkija.Cousteaun jalanjälkiä seuratakseen ei kuitenkaan tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, sillä sukelluksen perusteet voi opetella kotimaassakin. Näin opetus hoituu turvallisesti suomeksi, ja ilman suuria taloudellisia investointeja voi päästä jo hyvään alkuun. Myös Oulussa järjestetään eri tasoisia sukelluskursseja.
Oululainen sukellusyrittäjä Jari Valvio aloitti toimintansa vuonna 2000. Hän on ohjannut kolmisenkymmentä alkeiskurssia Oulussa ja toimii lisäksi Länsi-Suomen Merivartiostossa vartiolaivalla kansimiehenä ja sukeltajana. Hänen mukaansa Oulussa harrastuspohja on mukavan aktiivista, ja esimerkiksi jatkokursseille riittää tulijoita. Täysipäiväinen yrittäjyys Oulun kokoisessa kaupungissa ei kuitenkaan kannata. Kysymys onkin enemmän ammattimaisesta harrastuksesta.
"Mitään nousu- tai laskusuhdannetta ei ole varsinaisesti ollut. Kurssit ovat täyttyneet mukavasti. Kysyntä on ollut tasaista vuodesta toiseen", Valvio kertoo.
Tyypillinen kurssille osallistuja Oulussa on kolmikymppinen mies, joka toimii teknologia-alalla. Harrastus tosin sopii lähes kaikenikäisille ja -kokoisille. Tärkeintä on peruskunto ja normaali terveys. Kurssille vaaditaankin lääkärintarkastus.
Terveydellisiä rajoitteita voivat olla hengityselimien ongelmat, korvaongelmat ja sydänvaivat, Valvio sanoo. Korvien paineentasaus tulee olla mahdollista vedessä, ja esimerkiksi flunssa voi vaikeuttaa sitä.
Vuosittain järjestetään viidestä kymmeneen alkeiskurssia, joihin mahtuu kerralla neljä osallistujaa. Kurssin halli- ja teoriaosuuksien kesto on neljä päivää, joista kolmena päivänä sukelletaan, ja yksi päivä on varattu teorialle. Teoriaosuus järjestetään Valvion kotona, jossa tapahtuu myös laitteiden huolto ja varastointi. Sukellusharjoitukset suoritetaan Kempeleen Zimmarissa.
Kurssin lopulliseen suorittamiseen vaaditaan halliosuuden lisäksi myös neljä avovesisukellusta, jotka suoritetaan, kun kesä sulattaa vedet uimakelpoisiksi. Avovesisukellusosuus tapahtuu Haukiputaan avolouhoksessa yli kymmenen metrin syvyydessä. Kiinnostusta lisäämään on pohjalle sijoitettu puutarhatonttuja ja simpukan kuoria.
Kun sukelluksesta kiinnostuu, voi aloittaa harrastuksen intro-sukelluksella. Siellä saa 20 euron hintaan kokeilla laitteita ja harjoitella muutaman tunnin ajan ohjatusti veden alla toimimista uimahallissa. Jos intron jälkeen kokee lajin omakseen, voikin jo varata paikan alkeiskurssille.
Alkeiskurssi alkaa teoriaosuudella ja varusteisiin tutustumisella. Eri osat kootaan yhdeksi varustepaketiksi, jonka säädöt tarkistetaan huolellisesti, sekä itseltä että sukellusparilta. Sukellus ei ole vaarallista, mikäli noudattaa sääntöjä ja pitää huolta sekä itsestään, paristaan, että varusteistaan.
Varusteet painavat parikymmentä kiloa, mutta vedessä painoa ei juurikaan tunne. Ensimmäinen kerta hengitystä pinnan alla tuntuu huimalta: täällähän voi olla pidempäänkin! Aluksi harjoituksia tehdään altaan matalassa päässä polvillaan pohjassa. Kun varusteisiin tottuu ja luottamus niihin sekä veteen lisääntyy, voidaankin jo uida rauhallisesti hieman syvemmälle.
Sukelluksia on kolmena peräkkäisenä päivänä. Veteen mennään eri tavoin, varusteita puetaan ja riisutaan niin pinnalla kuin pohjallakin ja harjoitellaan sopivan syvyyden pitämistä sukellettaessa. Vaikka harjoitus tapahtuu altaassa, voi silti kuvitella sukeltavansa harvinaisen koralliriutan päällä. Näin pysyy mielessä, ettei pitkin pohjaa voi madella, vaan tulee säilyttää sopiva etäisyys.
Sukellus ei ole yksilölaji, vaikka ajatus hiljaisesta etenemisestä veden alla saattaa yksinäiseltä tuntuakin. Sukellus tapahtuu aina parin kanssa. Tämä lisää turvallisuutta. Vaikka parin kanssa ei juttelemaan pystykään, sukeltaessa voi silti kommunikoida muilla keinoin. Sukeltajat ovatkin kehittäneet käyttöönsä erilaisia käsimerkkejä.
Alkeiskurssin harjoituksiin kuuluu samasta ilmasäiliöstä hengittäminen. Sukeltajilla on yleensä mukana kaksi regulaattoria, eli suuhun laitettavaa annostinta, hengitystä varten. Toista käytetään itse ja toinen on ilma loppu -tilannetta varten sukellusparille. Jos toisen sukeltajan ilmasäiliö yllättäen tyhjenee tai laitteisiin tulee vikaa, näytetään siitä parille merkki, jolloin pari antaa käyttöön vararegulaattorinsa. Tätä harjoitusta on hyvä kerrata, vaikka toivottavaa tietysti on, ettei todellista ilma loppu -tilannetta koskaan tarvitse kohdata.
Turvallisuuden lisäksi parin kanssa sukeltamisen hyvä puoli on myös se, että sukelluksen jälkeen on hauska keskustella sellaisen henkilön kanssa, joka on juuri kokenut veden alla samat asiat kuin itsekin. Kokemuksien vaihto on iso osa harrastusta.