16-vuotias Miika Koskela on viihtynyt vedessä vauvauinneista lähtien.
Pää edellä sisään ja paareilla ulos.
Kuvaus, jolla Suomen alle 17-vuotiaiden vesipallomaajoukkueen apuvalmentaja Jonny Lindroos luonnehtii Oulun Lohien Miika Koskelaa.
Pienikokoinen Koskela hakeutuu mielellään ahtaisiin tilanteisiin. Nuori vesipeto luikertelee vaivattomasti irti isompien pelaajien otteesta hyvän koordinaatiokykynsä ja ketteryytensä avulla.
Koskela pelaa tilanteet periksiantamattomasti loppuun asti ollen ärsyttävä pelaaja vastustajien kannalta.
– En ota nokkiini pienestä koostani, menen altaaseen pelaamaan täysillä. Aika tiukat painit saa tulla, että luovuttaisin.
Koskela harrasti uimahyppyä seitsemän vuotta, joten pää edellä rymistely on tuttua puuhaa.
Hypyt vaihtuivat vesipalloon seiskaluokalla, kun kaksi vuotta nuorempi pikkuveli Kaapo houkutteli isoveljensä lajin pariin.
Veljekset ovat pelanneet samassa joukkueessa jo pitkään. Vastikään päättyneellä kaudella kaksikko pärski C-junioreiden SM-sarjassa.
– Kaapo on samanlainen jäärä kuin minä. Olemme yleensä tehneet diilin, että emme paini keskenämme. Siinä touhussa molemmille tulee vain paha mieli, Miika Koskela virnistää.
Jos Koskela on altaassa harvinaisen luupäinen kaveri, ovat oululaisen harrastusvalikoimatkin olleet valtavirrasta poikkeavia.
Jalkapallo, salibandy tai jääkiekko eivät ole koskaan kuuluneet hänen lajikirjoonsa.
Niiden sijaan Koskelan on voinut bongata harjoittelemassa telinevoimistelua tai viilettämässä yhdellä itse kasaamistaan polkupyöristä.
Eivätkä kaikki harrastukset edes ole liittyneet urheiluun millään tavalla. Koskela kävi ala-asteen musiikkiluokalla, ja myöhemmin hän alkoi laulaa kuorossa.
Kuorotaustan ansiosta ohjeet ja huudot eivät huku altaan pyörteisiin. Kehityksen kohteita omassa pelaamisessa kuitenkin on.
– Tarvitsen lisää kestävyyttä, jos haluan vääntää altaassa tyylilläni. Nykyään olen kahden tai kolmen hyökkäyksen jälkeen vaihtokunnossa.
Koskela treenaa uimahallilla kolmesta viiteen kertaan viikossa.
Aina hallille ei pääse, joten monipuolinen harjoittelu on tarpeen. Silloin Koskela lenkkeilee, pyöräilee, hiihtää ja luistelee.
Treenitunneista iso osa kuluu pallon kanssa. Pelivälineen täytyy pysyä hyppysissä, jotta sen saisi toimitettua maaliverkkoihin.
Koskela nauttii maalinteon riemusta kaikkien muiden pelaajien tavoin.
– Teen maaleja joka kausi, mutta en ole sarjan ykköstykki. Olen ehkä enemmän pelinrakentajatyyppiä. Mieluummin annan ne ratkaisevat syötöt.
Kova harjoittelu on tuottanut tulosta: Koskela on valittu kaksi kertaa nuorten maajoukkueeseen. Tuorein komennus oli kaksi viikkoa sitten Prahassa pelatussa turnauksessa.
Oululainen ei tavoittele ammattilaisuraa, vaikka portit kansainvälisille kentille ovat jo auenneet.
– Haluan kehittyä ja pelata mahdollisimman pitkään. Myös valmentaminen kiinnostaa.
Valmentajan rooli on jo hallussa. Raksilan uimahallin vesiliukumäen kupeesta vilkuttelevat lapset ovat Koskelan opastuksessa vesipallokoulussa.
Nuorukainen hymyilee ja katselee liukumäkeä kaihoisasti. Valmentajana mäkeen ei ole asiaa, sillä lasten turvallisuus on etusijalla.
– Kun olemme perheen kanssa jossain reissussa, menemme aina liukumäkeen. Jos mäessä on ajanotto, otamme nopeuskilpailuja. Yleensä olen pikkuveljen kanssa tasoissa, mutta isä voittaa meidät massan turvin.
Vesipalloilijoita ei ole Oulussa liiaksi asti. Sen on saanut kokea myös Oulun Lohien Miika Koskela viime vuosien aikana.
Koskelan lisäksi Oulussa on ainoastaan yksi 2001 syntynyt vesipalloilija, joten omassa sarjassa pelaaminen on ollut mahdotonta.
Uimaliiton kanssa käytyjen pitkien vääntöjen jälkeen kaksikko sai luvan pelata yli-ikäisinä 2002–2003-syntyneiden joukkueessa.
– Tietysti se vähän harmittaa, etten päässyt pelaamaan oman ikäluokkani kanssa. Tällä kaudella C-juniorit oli Oulun ainoa sarjajoukkue, Koskela sanoo.
Vaikka vesipalloilijoiden määrä on vähäinen, ei kunnollisia harjoitusolosuhteita meinaa löytyä mistään.
Ottelut pelataan kahdeksalla radalla, mutta Oulussa harjoittelu on mahdollista vain puolikkaalla kentällä.
Sarjapeleihin siirryttäessä pasmat menevät väkisinkin sekaisin.
– Olosuhteet eivät ole vain vesipalloilijoiden ongelma. Olen sitä mieltä, että tänne tarvittaisiin yksi halli lisää. 25 metriä pitkä ja 2,5 metrin tasasyvyinen allas riittäisi kaikille tarvitsijoille oikein hyvin.
16-vuotias Miika Koskela
Edustaa Oulun Lohia ja asuu Oulussa.
Perheeseen kuuluvat isä, äiti ja kaksi pikkuveljeä.
Opiskelee Oulun Lyseon lukiossa ensimmäistä vuottaan.
Valittu kaksi kertaa nuorten vesipallomaajoukkueeseen.
Haaveena triathlonin täyden matkan suorittaminen lähitulevaisuudessa.