Pari kuukautta sitten vaikutti vielä lupaavalta. Suomalaisten alppihiihtäjien mitalitavoite Sotshin olympialaisiin kuulosti täysin mahdolliselta toteuttaa.
Andreas Romar oli lähdössä olympiakauteen rakentamaan männätalven arvokisamenestyksen päälle.
Tanja Poutiainen palasi kilparinteisiin kovin tavoittein, ja Marcus Sandellin odoteltiin viimein petraavan palkintokorokkeelle maailmancupissa.
Tilanne on tyystin toinen, kun olympialaisten alppilajien alkuun on vajaat kaksi viikkoa aikaa. Romar on poissa pelistä, Poutiainen kaukana kärkivauhdista ja Sandell potenut selkävaivoja.
Kierre ei ole syönyt lajiyhdistys Ski Sport Finlandin mitalitavoitetta, kertoo lajipomo Janne Leskinen.
- Prosentuaalisesti mahdollisuudet ovat hieman heikentyneet, mutta kyllä olympialaisiin pitää mielestäni lähteä mitalitavoitteella, oli laji mikä tahansa, Leskinen linjaa.
Kilparinteiltä selostuskoppiin vaihtanut Kalle Palander kokee tavoitteen kovaksi.
- Miehekäs on tavoite. Mutta niinhän sen pitää ollakin, Palander sanoo.
Palanderin mielestä on suorastaan selviö, että kapeasta kärkikaartista yksi loukkaantuu kauden mittaan. Leijonanosan alppijoukkueen mahdollisista mitalilajeista söi Romarin kantapäämurtuma.
Jäljelle jäivät käytännössä naisten pujottelu (Poutiainen) ja miesten suurpujottelu (Sandell).
Palander aprikoi, että niissäkin voi lykästää.
- Pelkästään tulosten valossa ja paperilta katsoen Marcus on ainoa, joka sen voi tehdä, mutta se vaatii muiden epäonnistumista, Palander arvelee.