Suomalaisen lääketieteen historiasta löytyy vielä kartoittamaton alue: alakoululaisten saama UVB-ultravioletti-valohoito. Ultraviolettivalon tärkein hyöty on, että se tuottaa elimistöön ihon kautta D-vitamiinia, joka ehkäisee muun muassa riisitautia.
Toiminnan valtakunnallisesta laajuudesta ei asiantuntijoillakaan ole tänä päivänä mitään käsitystä, mutta ainakin oululaisessa Nuottasaaren kansakoulussa kalpeimmat ekaluokkalaiset kerättiin vielä 1960-luvun puolivälissä terveyssisaren vastaanoton yhteydessä sijainneeseen huoneeseen, jonka keskellä loisti kirkas "alppiaurinkolamppu".
Ennen valohoitoon menoa koululaisten tuli riisuuntua mahdollisimman vähiin vaatteisiin ja panna silmilleen nykyisiä uimalaseja muistuttavat mustat kakkulat.
Sen jälkeen piti vain istua lampun kokonaan valaisemassa huoneessa terveyssisaren määräämä aika.
Oulun kunnallispolitiikastakin tunnetuksi tullut, eläkkeellä oleva kätilö Anna-Liisa Vuolteenaho kertoo, että hän 1960-luvulla Välivainiolla kaupungin äitiysneuvolassa työskennellessään jopa omakätisesti kokosi yhden ultraviolettilampun viereistä lastenneuvolaa varten. Lastenneuvolassa lampulla hoidettiin alle kouluikäisiä.
Kansakouluissa käytetyistä laitteista Vuolteenaholla ei ole sen tarkempaa tietoa, kuin että valohoitoa koululaisille tosiaan Oulussa annettiin todennäköisesti 1970-luvulle saakka.
Myöhemmin D-vitamiinia tarjottiin lapsille muun muassa Vitol- ja Devisol-helminä sekä -tippoina tai Hellaksen valmistamana Jekovit-valkosuklaana.
Suklaan käyttö ja valmistus loppui, koska makea vitamiinivalmiste maistui lapsille liiankin hyvin. Vähitellen alettiin myös kantaa enemmän huolta lasten hampaiden terveydestä.
D-vitamiinin saantia alettiin varmistamaan tarjoilemalla lapsille kalanmaksaöljyä. Se ei ollut lainkaan niin mieluisaa kuin suklaamuoto.
Kanta-Hämeen keskussairaalan ihotautien ylilääkäri Katja Vähävihu tutki 2010 Tampereen yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan, miten ilmastokuntoutus ja kapeakaistainen UVB-valohoito parantavat elimistön D-vitamiinitasoa, mutta hän ei alan kirjallisuutta tutkiessaan törmännyt Suomen kouluissa annettuun UV-valohoitoon.
– Tämä on minulle ihan uusi tieto, vaikka olen asiaa aikalailla penkonut. Olen sen sijaan lukenut, että Keski-Euroopassa valohoitoa annettiin riisitautisille lapsille jo 1900-luvun alussa.
Maiju Riihola kirjoittaa Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian pro gradu -tutkielmassaan 2010, miten Maitopisaran asemilla otettiin valohoito käyttöön riisitautia sairastavien lasten hoidossa jo 1920-luvun puolivälissä. Hoito perustui keinotekoiseen ultraviolettivaloon, jota kutsuttiin alppiauringoksi.
Maitopisara-neuvonta-asemilla äideille annettiin neuvoja lasten ravitsemuksesta ja jaettiin vastasyntyneelle sopivaa maitoseosta. Pankkivirkailijana työskennellyt Greta Klärich toi tämän, alun perin ranskalaisen toimintatavan Suomeen 1890-luvulla ja avasi ensimmäisen Maitopisara-aseman Helsingin Kallioon 1904.
Kun asemilla 1930-luvulla aloitettiin kalanmaksaöljyn järjestelmällinen käyttö, valohoidot alkoivat vähentyä. Riiholan mukaan Maitopisaran asemilla valohoidon huippuvuosi oli 1930, jolloin hoitoa sai yli 600 lasta yhteensä lähes 7 500 kertaa.
Duodecimin terveyskirjaston mukaan ultravioletti (UV) -valohoitoa käytetään yhä tulehduksellisten ihosairauksien, kuten esimerkiksi psoriaasin ja atooppisen ihottuman hoidossa.
UV-valo vaimentaa ihossa olevaa tulehdusprosessia ja sen myötä kutinaa. Se vähentää ihon kuivumista paksuntamalla orvaskettä ja lisäämällä veden haihtumista estävien rasvojen, keramidien, tuottoa sarveiskerroksessa.
Kesällä auringon UV-säteily tuottaa noin 15 minuutin kokovartaloaltistuksessa vaaleaihoisilla jopa 250 mikrogrammaa D-vitamiinia. Kesäisen D-vitamiinin varasto loppuu kuitenkin noin 1–2 kuukaudessa, mistä seuraa, että pimeinä talvikuukausina tarvitaan suun kautta saatavaa D-vitamiinilisää.
D-vitamiinin puute uhkaa niitä, jotka eivät käytä riittävästi D-vitaminoituja maitotuotteita ja ravintorasvoja.
Luukadon lisäksi D-vitamiinin puutos on yhdistetty lukuisiin sairauksiin, kuten infektioihin, diabetekseen, syöpään, verenkiertotauteihin ja hermoston rappeumatauteihin. D-vitamiinia tutkitaan parhaillaan myös MS-taudin tukihoitona.
