Siiri Korhonen, 16, kasvoi vinyylien keskellä, sillä isä Esa Korhonen, 51, on aina ollut ahkera levyjen kuuntelija. Jossain vaiheessa Siiri hiipi salaa isän levyhyllylle, ja näin levyt pikku hiljaa alkoivat siirtyä isän hyllyltä tyttären hyllylle.
Sukupolvenvaihdos tehtiin perinteisin keinoin. Vanhojen levyjen digitalisointi ei tunnu Korhosista ainakaan nyt tarpeelliselta. "Digitalisointi voisi olla hyödyllistä silloin, kun levystä ei ole olemassa CD-versiota", Esa Korhonen pohtii.
Siirin mukaan vinyylilevyjen kuuntelu on elämys. Levyn filosofiaan kuuluu vanhanaikaisuus ja kuuntelu on jo itsessään kokonainen tapahtuma.
"Vinyyli otetaan esille, se laitetaan soimaan ja sitä ryhdytään kuuntelemaan. Se ei pyöri taustamusiikkina", Siiri kuvailee.
Olennaista on myös levyn kansien visuaalisuus. Isä kaivaa hyllystä Songs of Leonard Cohen -albumin, jonka takakansi on kuin taideteos. Hän osti levyn vuonna 1972 Karjasillalla eräältä tytöltä viidellä markalla.
"Jaa, tätä minä en ole tiennytkään", Siiriä hymyilyttää.
"Jälkeenpäin hoksasin, että monella minun ikäiselläni on tämä sama levy, mutta ei tällaisella takakannella", Esa Korhonen kertoo.
Sukupolvelta toiselle on siirtynyt myös musiikkimaku.
"Pink Floyd, Hector, Leonard Cohen, John Baez, Bob Dylan", isä luettelee.
"Meillä on huolestuttavan samanlainen musiikkimaku", tytär nyökkäilee.
Siiri muistuttaa, että jos vinyylejä käsittelee hyvin eikä pidä niitä lämpimässä, ne kestävät aikaa. Ja jos vinyylilevyyn tulee naarmu, neula pomppaa sen yli.