Suomea ja Ruotsia Alpo Rusi luonnehtii turvallisuuden kuluttajiksi. Eli viimeiseen asti yritetään torjua sotilasliitto Naton jäsenyys, mutta samaan aikaan varmistaa yhä tiiviimpi yhteistyö liittokunnan kanssa.
Kaiken kaikkiaan liittoutumattomuus turvallisuuspoliittisena strategiana on Rusin mielestä kuitenkin liudentunut.
– Samalla kun koko ajan vahvistamme yhteistoimintajärjestelmiämme Naton ja suoraan Yhdysvaltojen kanssa sekä erillisin sopimuksin Naton jäsenvaltioiden kanssa, mitä liittoutumattomuudesta loppujen lopuksi jää jäljelle. Me olemme lännen politiikan puolustajia, mutta emme saa lännen turvatakuita.
Suomessa Nato-keskustelu meni Rusin mukaan hakaukseen jo vuoden 2000 tienoilla, vaikka se olisi hänen mielestään pitänyt tuolloin itse asiassa aloittaa.
– Natolle olisi mahdollisesti ollut tulossa uusi, eräänlainen poliisin rooli. Tämän roolin kehittämiseen pyydettiin mukaan Venäjääkin, joka myös harkitsi asiaa. Mutta Suomessa syntyi äärimmäisen kova Nato-vastainen julkinen keskustelu jo Kosovon prosessin aikana.
Suomessa turvallisuuspoliittinen analyysi pysähtyi Rusin mukaan paikalleen, ja Suomessa jäätiin oman, 1970-luvulla syntyneen maailmankuvan vangiksi. Tässä kuvassa Venäjän politiikka asetettiin etusijalle.
"Strateginen perusratkaisu"
Liittoumattomuuden merkityksen häviämisestä kertoo Rusin mielestä esimerkiksi se, että Suomea ei 2012 valittu YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi.
Vaalissa Suomi menetti nimenomaan länsiryhmän tuen, ja se oli Rusin mukaan maksu 2000-luvulla harjoitetusta ulkopolitiikasta.
– Sen sijaan Ruotsi todennäköisesti sai paikan nimenomaan siksi, että sillä on erittäin vahva länsiyhteys. Ruotsi ei ole missään vaiheessa riskeerannut politiikassaan näitä yhteyksiä.
Rusi sanoo itse tarkastelevansa Nato-jäsenyyttä strategisena perusratkaisuna. Hänen mielestään meillä spekuloidaan aivan liikaa, mikä on Venäjän reaktio.
– Se on otettava vastaan sellaisena kuin se on. Mutta eihän Venäjä Suomen takia erikseen sotaan ryhdy.