Keuhkonsiirtoja tehtiin viime vuonna ennätykselliset 23 kappaletta Helsingin seudun yliopistollisessa keskussairaalassa.
Keuhkonsiirron ennuste on nykyään hyvä, mutta siirteistä on pulaa. Elinsiirtokirurgi Pekka Hämmäinen pitää suurimpana syynä tilanteeseen teho-osastojen alueittain vaihtelevia ja riittämättömiä resursseja.
"Moni toivottomaksi ennustettu potilas, joka voisi olla potentiaalinen luovuttaja, joudutaan siirtämään vuodeosastolle kuolemaan, jolloin sisäelimet vaurioituvat käyttökelvottomiksi. Perustoimintojen ylläpitäminen vaatii tarkkaa säätelyä tehostetussa valvonnassa. Vuodeosastoilla tähän ei ole mahdollisuutta", hän sanoo. Suurin osa luovuttajista on aivokuoleman jälkeisiä vainajia.
Hämmäinen on tehnyt valtaosan keuhkonsiirroista 2000-luvun Suomessa.
Alpo Pyykkönen, 51, odotti keuhkonsiirrettä yli vuoden. Mies ehti mennä huonoon kuntoon.
"Minulla oli kotona happirikastin, ja kävelin kaksikymmentä metriä letkua perässäni. Koko ajan pelkäsin joutuvani hengityskoneen varaan."
Keuhkosiirteen odotusaika on keskimäärin kaksi kuukautta, mutta pidempäänkin voi mennä, mikäli jonossa on useampi potilas.
"Nuoret, huonokuntoiset potilaat, jotka hyötyvät leikkauksesta enemmän, menevät varttuneempien edelle. Sinänsä ikärajaa ei ole", Hämmäinen toteaa.
Sopivan siirteen löytäminen voi olla haasteellista myös silloin, jos veriryhmä on O, kuten Pyykkösellä, tai jos potilaalla on paljon vasta-aiheita. Myös pienikokoisuus on ongelma, sillä merkittävä osa luovuttajista on nuoria, suhteellisen isokokoisia miehiä.
"Keuhkonsiirteitä voidaan nykyään pienentää, mutta tälläkin on rajansa. Eräälle potilaalle laitoimme pienten sairaiden keuhkojen tilalle pelkästään keuhkojen alalohkot", Hämmäinen kertoo.
Siirtoa edelsi sairaalakierre
Pyykkösen odotus palkittiin heinäkuussa 2010. "Olimme juuri ryhtymässä perheen kanssa salaatin syöntiin, kun koordinaattori soitti: Täällä on keuhkot, älä syö mitään." Ambulanssi vei miehen lentokentälle, josta matka jatkui Helsinkiin. Keuhkonsiirtoleikkaukset on keskitetty Meilahden sairaalaan.
Vuonna 1992 Pyykkösellä todettiin keuhkofibroosi. Taudissa keuhkokudos korvautuu vähitellen sidekudoksella. Käännekohta oli pari vuotta sitten sairastettu keuhkokuume. Alkoi pitkällinen sairaalakierre.
"Pöhötyin ja turposin. Happi ei kulkenut ja yökkäilin limaa jatkuvasti. Hävetti, kun olin kuin mikäkin krapulainen."
Lopulta Pyykköselle ehdotettiin keuhkonsiirtoa. "Siihen oli helppoa asennoitua, sillä vaihtoehtoja oli kaksi: leikkaus tai kaksi metriä multaa päälle."
"Potilaat laitetaan siirtojonoon valitettavan usein hyvin huonokuntoisina. Pyykkösen tapauksessa ajoitus oli kuitenkin hyvä. Sen sijaan esimerkiksi viime vuonna useita fibroosipotilaita tuli siirtoarvioon vasta teho-osastokuntoisina, jolloin kuntoutus siirron jälkeen lähtee makuuhaavojen parantamisesta ja kävelemään opettamisesta", Hämmäinen sanoo.
Pyykkösen toipuminen oli nopeaa. Kolme päivää meni lääketokkurassa, mutta sen jälkeen helpotti.
"Alussa pelkäsin hengittää uusilla keuhkoillani. Nappasin automaattisesti happiviikset, kunnes hoitajat tiukasti sanoivat, etten tarvitse niitä enää."
Nuoren miehen keuhkot
Puolitoista vuottakeuhkonsiirron jälkeen Pyykkönen voi hyvin. Haavoja, bakteereita ja pölyä täytyy varoa infektioriskin takia.
Sairaus ei ole murtanut miestä, mutta keuhkoja odotellessa ehti miettiä monenlaista.
"Toisten antamaa apua oppii arvostamaan, kun sitä todella tarvitsee." Carpe diem, tartu hetkeen on Pyykkösen motto nykyään. "Hylkiminen voi yllättää milloin tahansa, mutta yhtä hyvin saatan kuolla onnettomuudessa tai muuhun sairauteen. Ei pidä pohtia liian pitkälle."
Hän tietää, että luovuttaja oli nuori mies. "En kuitenkaan pysty ajattelemaan, että minulla on jonkun toisen keuhkot. Otin omakseni."
Pyykkönen on eläkkeellä, mutta hän ajelee silloin tällöin taksia.
