Lomaa odottavien hermoja koetellaan. Säistä kun ei oikein ota selvää: taisivat helteet tulla ja mennä. Suomen kesä oli maineensa veroistesti lyhyt, mutta vähäluminen.
Tanja Poutiaisella ei ole lomastressiä. Alppihiihtäjä on jo lomansa kärsinyt, työt alkoivat toukokuun viimeisellä viikolla.
"Ensi kauden pohjat tehdään nyt. Ei auta grillailla ja loikoilla mökkirannassa, jos aikoo pysyä leikissä mukana", Oulussa perjantaina piipahtanut Poutiainen sanoo.
Kesäkukat kahvilan pöydällä ovat kauneimmillaan. Säleverhon raosta aurinko tuikkii säteitään Poutiaisen kasvoille. Kesä yrittää selvästi härnätä alppihiihtäjää.
Ei onnistu. Poutiaisen kasvot kääntyvät hymyyn yhtä herkästi kuin tavallisestikin. Kesä maistuu kesältä hikoillessakin.
"Jo se on nautinto, että voi lähteä lenkille shortseissa ja t-paidassa", Poutiainen sanoo.
Litmasen paikalla
Poutiaisen kesänautinnoista yksi on vuodesta toiseen ylitse muiden: jalkapallo.
Talven viimeisen lumileirin jälkeen Poutiainen antoi lenkkareiden ja monojen olla pari viikkoa komeron nurkassa. Hän veti nappikset jalkaansa ja suunnisti Rovaniemen Palloseuran harjoituksiin.
Tilillä on tällä erää yksi sarjapeli. RoPS kaatoi kiihkeässä 2. divisioonan ottelussa VPS:n lukemin 3-2.
"Ei tullut maaleja tilille, mutta minulla onkin (Jari) Litmasen kanssa sama pelipaikka rakentavana keskikenttäpelaajana. Heinä- ja elokuussa pitäisi vielä päästä muutamaan peliin mukaan", Poutiainen sanoo.
"Ne on jo merkitty kalenteriin."
Alppimaajoukkueen valmentajat ovat joskus yrittäneet kieltää Poutiaiselta pallohommat liian loukkaantumisriskin vuoksi. Eivät yritä enää.
"Se olisi aivan turhaa, sillä he ovat oppineet tietämään, mitä mieltä minä olen asiasta.", Poutiainen nauraa.
Kaksi miestä
Pallopeleille nenäänsä nyrpistäviä miehiä on tällä erää kaksi: naisten alppimaajoukkueen entinen valmentaja Michael Bont ja postin nykyinen haltija Janez Slivnik.
Keväällä Hiihtoliiton valmennustyöt jättänyt Bont jatkaa Poutiaisen fysikkavalmentajana. Slivnikin työmaana ovat alppirinteet.
Bontin nelivuotisen valmentajakauden aikana Poutiaisesta kasvoi arvoisamitalisti ja maailmancupin voittaja. Silti sveitsiläisvalmentajan lähtö oli Poutiaiselle kaikkea muuta kuin maailmanloppu.
"Tietty vaihtuvuus on mahdollisuus", Poutiainen sanoo.
"Yhdellä valmentajalla ei ole loputtomasti annettavaa. Työkalupakki oli jo tyhjä."
Poutiaisen ja Bontin välinen henkilökemia toimi niin hyvin, ettei valmennussuhdetta ollut järkevää lyödä kokonaan poikki. Poutiainen uskoo, että fysiikkapuolen eväitä ei ole vielä syöty.
Kuviolla on Slivnikin siunaus.
"Persoonina Michael ja Janez ovat hyvin samantyyppisiä. Homma toimii ja me pidämme kolmikkona tiiviisti yhtä", Poutiainen sanoo.
Uudet vinkkelit
Viime talven viimeisillä lumilla Poutiainen ehti saada tuntumaa uuteen päävalmentajaan. Ensivaikutelma meni komeasti plussan puolelle.
"Janez on erittäin innostunut ja innostava valmentaja. Hän oikein puskee urheilijoita eteen päin."
Poutiaisen kohdalla tekniikkaharjoittelussa on kysymys enää vain hienosäädöstä. Siinä työssä vähänkin uudesta näkökulmasta voi olla iso apu.
"Janez katsoo asioita hieman eri vinkkelistä ja puhuu eri termeillä kuin Michael. Ne voivat saada aikaan sellaisen ahaa-elämyksen."
Omanlaisiaan elämyksiä Poutiainen ehti kokea Bontin vetämällä viikon leirillä Etelä-Ranskassa. Pyöräilyn, melonnan ja kuntosaliharjoittelun väliin mahtui kiipeilyä pystysuoraa vuorenseinämää pitkin.
"Unohtumaton kokemus, varsinkin niissä maisemissa. Se oli sekä irtiotto tavalliseen treeniin että hyvää harjoitusta hermojen hallinnalle."