Salibandyn suosion kasvu näkyy myös lääkärin vastaanotolla: yhä useampi loukkaa itsensä lajin parissa.
Ortopedi Martti Lakovaaran potilaista suuri osa tulee vastaanotolle liikuntavamman takia. Heistä puolet on kuntoilijoita, puolet kilpaurheilijoita.
Eniten hän tapaa juuri salibandyssä, jalkapallossa ja jääkiekossa loukkaantuneita harrastajia. Hän uskoo tämän johtuvan pikemminkin näiden lajien suurista harrastajamääristä kuin vaarallisuudesta.
"Omassa työssä näkee, että vammautumisen riski on erityisen suuri silloin, kun aloittaa uuden lajin. Kokeneemmat osaavat varoa, vaikkakin vauhdin kasvu lisää loukkaantumisen riskiä", Lakovaara sanoo.
Esimerkiksi salibandyssä aloittelijankin vauhti voi olla kova, vaikka lajitaidot ovat vielä kehnot, mikä lisää tapaturmien riskiä.
Kun salibandyn suosio lähti kasvuun, alkoivat yleistyä myös polvivammat. Sulkapallon harrastajamäärien lisääntyminen aikanaan lisäsi akillesjännevammojen määriä vastaanotoilla.
Vaikka liikuntavammoja sattuu enemmän miehille kuin naisille, naisten osuus kasvaa tietyissä lajeissa.
"Esimerkiksi tyttöjalkapallon suosion nousu näkyy vastaanotolla. Tyttöjen alaraajavammat, ruhjeet ja nilkan nyrjähdykset ovat yleistyneet", Lakovaara jatkaa.
Vammoja sattuu kaikenikäisille, mutta suurin riski on Lakovaaran mukaan 18-25-vuotiailla. Heille tulee erityisesti polvi- ja olkapäävammoja enemmän kuin muille.
Juoksubuumi taas näkyy alaraajojen rasitusvammoina. Päkiän, akillesjänteen ja polven vaivat ovat tyypillisiä aloittelevilla juoksijoilla, jotka lähtevät liikkeelle liian suurilla kilometrimäärillä, huonolla tekniikalla ja väärillä varusteilla.
Vaikka uinti on varsin turvallinen laji, sattuu siinäkin. Olkapäävaivat kiusaavat perhosuimareita ja polven rasitusvaivat rintauimareita.
Liikuntavamma kannattaa hoitaa kunnolla. Jos rasitusvamman saanut juoksija ei malta pitää lenkkitaukoa, vamma todennäköisesti pahenee tai pitkittyy.
Harva joutuu lopettamaan harrastustaan loukkaantumisen takia. Esimerkiksi polven eturistisidevamman saaneista noin 90 prosenttia pystyy palaamaan entiselle suoritustasolle vuoden sisällä vammasta.
Silti varsinkin polvivammat voivat vaikuttaa pitkänkin ajan kuluttua ihmisen elämään.
"Polven eturistisidevamma voi johtaa osalla ihmisistä ennenaikaiseen polvinivelen kulumiseen eli nivelrikkoon, vaikka hoito onnistuisi ja vamma paranisi hyvin", Lakovaara sanoo.
Nivelrikon riski kasvaa entisestään, jos vamma tulee toiseen kertaan samaan polveen.
Kenelle tahansa voi tulla liikuntavamma, sillä yleensä kyse on sattumasta. Vammoja voi silti torjua monin tavoin.
Väärä tekniikka lisää vammariskiä, joten aloittelijoiden kannattaa perehtyä oikeaan suoritukseen. Esimerkiksi juoksukoulusta on apua kokemattomille maratoonareille.
Lihashuolto ja oikeat kengät ovat tärkeät juoksussa. Jotkut tarvitsevat pohjallisia tai pronaatiotukia jalkaterän virheasennon takia.
"Pronaatiotuki ei käy kaikille, eikä kaikille käy tueton kenkä", Lakovaara sanoo.
Harjoitusalustallakin on merkitystä. Tekonurmi altistaa jalkapallossa tietyille rasitusvammoille ja nyrjähdyksille. Juoksijan taas kannattaa välillä lenkkeillä metsäpolulla asvaltin sijaan.
Venyttely tai lämmittely ei estä vammojen syntyä. Lakovaaran mielestä oikein tehty venyttely silti kannattaa. Nykyään suositaan dynaamista venyttelyä, jossa lihasta aletaan venyttää rennosta tilasta. Staattista venyttelyä, jossa ääripituudessa olevaa lihasta venytetään, pidetään jopa haitallisena.
"Esimerkiksi aitajuoksijan asennossa tehty takareisivenytys ei ole hyvä."
Vammojen ehkäisyyn pitäisi Lakovaaran mielestä puuttua nykyistä paremmin monissa lajeissa.
"Esimerkiksi jääkiekkokaukaloissa on tullut viime aikoina ylilyöntejä."
Lakovaaran mukaan pelaajat pitäisi suojella toisten tahalliselta vahingoittamiselta. Hän muistuttaa, että monissa maissa tästä seuraa isot sakot ja pelikiellot. "Suomi tulee jälkijunassa."