Kansalaisaloite avioliiton säilyttämisestä miehen ja naisen välisenä on kerännyt yli 50 000 nimeä. Tämä tarkoittaa sitä, että aloite etenee myöhemmin eduskunnan lainsäädäntömyllyyn.
Aito avioliitto -nimellä kulkevalla kansalaisaloitteella pyritään kumoamaan viime marraskuussa hyväksytty, vuonna 2017 voimaan tuleva sukupuolineutraali avioliittolaki. Sukupuolineutraalin avioliiton sallimisen taustalla oli niin ikään kansalaisaloite, joka jätettiin eduskunnan käsittelyyn viime vaalikaudella.
Vasta-aloite on saanut monet pelkäämään, että avioliittolaista tulee ikiliikkuja. Syksyllä hyväksytyn lain kumoamiseen reagoitaisiin epäilemättä uudella kansalaisaloitteella.
Vasta-aloitteista on huolissaan myös eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtaja Kari Tolvanen (kok.). Hän on toivonut, että kansalaisaloitelakia tarkasteltaisiin uudestaan tulevan talven aikana. Tolvasen mukaan lainsäädännössä ennakoitavuus on tärkeää. Siksi lait eivät saisi muuttua jatkuvasti.
Vaikka jo hyväksytty laki voidaankin periaatteessa kumota kansalaisaloitteella, aloitteen menestysmahdollisuudet eivät näytä kovin kummoisilta. Oikeuksien kaventaminen on tunnetusti vaikeampaa kuin niiden laajentaminen. Jo kertaalleen myönnettyjä oikeuksia on paha mennä poistamaan.
Aloite etenee joka tapauksessa lakivaliokuntaan. Sen tehtävänä on käyttää poliittista harkintaa ja päättää, otetaanko aloitetta ylipäätään käsittelyyn.
Kuumana käyvä kansalaisaloitekeskustelu saattaa antaa virheellisesti kuvan siitä, että suomalaisessa demokratiassa olisi siirrytty pysyvästi uuteen vaiheeseen, kansalaisten suoraan demokratiaan.
Kansalaisaloitteiden toimivuus on ollut alkutaipaleellaan vähintäänkin kyseenalaista, sillä vain yksi niistä on tähän mennessä mennyt läpi eduskunnassa. Kansalaisaloitteet ovat marginaalia Suomen lainsäädännöllisessä kulttuurissa.
Poukkoilevuudella on sen sijaan pitkät perinteet etenkin poliittisissa käytännöissä. Jokainen hallitus kumoaa edellisen hallituksen tekemiä esityksiä ja laittaa pisteitä pitkällekin viedyille uudistussuunnitelmille.
Demokraattisessa yhteiskunnassa tulee olla väylä kansalaisten omille aloitteille. Suomen kansalaisaloitejärjestelmä on kiistatta aktivoinut kansalaisia poliittiseen osallistumiseen. Tätä taustaa vasten on hiukan harmillista, että suomalaisten innokkuus tehdä aloitteita on ollut kohtalaisen vähäistä. Harvoista aloitteista vain kymmenkunta on saanut tuekseen vaaditut 50 000 allekirjoitusta.
Internetin aloitejärjestelmän helppokäyttöisyyden kääntöpuolena on ollut aloitteiden heikko taso. Valtaosa nettipalvelussa jätetyistä aloitteista on laadittu suorastaan surkeasti. Hätäisesti ja huonolla suomen kielellä kirjoitetut aloitteet eivät ole kiinnostaneet kansaa.
Huolimattomasti tehdyt aloitteet ovat syöneet koko kansalaisaloitejärjestelmän uskottavuutta.