Inari USA:n valloittaman Havaijin kuningaskunnan ja valtakulttuurien hallitseman Saamenmaan menneisyydestä löytyy helposti ainakin yksi yhteinen piirre: sekä arktisessa pohjolassa että aurinkoisella Tyynellämerellä alueen alkuperäiset asukkaat ovat vastustaneet ylivoimaa käyttämättä väkivaltaa.
Ensimmäiset asukkaat tulivat Havaijin saarille kanooteilla eteläiseltä Tyyneltämereltä. He elivät saarilla pieninä heimoina ja väkiluku kasvoi noin miljoonaan. Mutta vuonna 1778 löytöretkeilijä James Cook osui saarille ja toi sinne tuberkuloosin, kupan ja tippurin. Alkuperäinen asutus romahti: vain yksi kymmenestä jäi henkiin ja väkiluku kääntyi laskuun.
USA alkoi pyrkiä Tyynellemerelle jo 1840-luvulla. Vuosikymmenen lopulla suurin osa Havaijin saariston maasta oli siirtynyt ulkomaalaisten ja lähetyssaarnaajien haltuun. Saarille perustettiin suuria sokeriplantaaseja, joille tuotiin vuosisadan lopulla muualta 55 000 työntekijää. Alkuperäisiä havaijilaisia oli vuonna 1884 enää 44 000.
Havaijilaisten poliittinen valta vietiin vuonna 1890 perustuslailla, joka sitoi äänioikeuden rahaan ja maanomistukseen. Kuningatar Lili´uokalani päätti seuraavana vuonna säätää uuden perustuslain mutta sokerinviljelijöiden ja lähetystyöntekijöiden "turvallisuusneuvosto" kutsui USA:n joukot apuun. Vuonna 1893 ne marssivat pääkaupunkiin, Havaijin kuningaskunta lakkautettiin ja kuningatar luopui vallasta.
Havaijista tehtiin USA:n osavaltio vuonna 1898.
Havaijin kieli kiellettiin muun muassa kouluissa ja saarista tuli USA:n leikkikenttä ja sotatanner, jossa sijaitsi muun muassa Pearl Harbourin tukikohta.
Onnistunut
kielielvytys
Havaijin kieli oli kuolemassa, 20 vuotta sitten sitä puhui enää 200 ihmistä. Mutta vuonna 1983 vastarinta nousi ja havaijilaiset perustivat ´Aha Punana Leo -järjestön elvyttämään kieltä. Nyt sillä on 8 000 puhujaa ja se on tasavertainen englannin kanssa.
Elvyttämisen tärkeimpiä välineitä ovat kielipesät, joissa puhutaan pelkästään havaijin kieltä.
"Lapset ovat jopa kolmessa kuukaudessa oppineet ummikoista havaijin puhujiksi", ohjaaja Kala´iokona Ontai kertoi Inarissa. Nykyisin saarilla on 14 kielipesää ja koulussa voi opiskella 12 vuosiluokkaa havaijin kielellä. Havaijinkielinen yliopisto-opetus aloitettiin kolme vuotta sitten.
Havaijilaiset ovat tehneet pioneerityötä kielensä elvyttämisessä. Monet muut alkuperäiskansat, muun muassa inuiitit, intiaanit ja saamelaiset, ovatkin ottaneet oppia havaijilaisten kokemuksista ja menetelmistä.
Saamelaisten ja havaijilaisten kokemukset ovat samankaltaisia myös kielen suhteen sillä kummankin kansan parissa on ollut yhden sukupolven katkos kielen osaamisessa: Ontain vanhemmat eivät osanneet äidinkieltään koska sen puhuminen oli heidän lapsuudessaan kiellettyä. Yhteinen kieli on havaijillakin muodostettu monen kielen valtavirrasta ja uusia sanoja kehitetään teknologian edetessä.
Ohjelmistossa
paljon uutta
Skábmagovat-elokuvajuhlat alkoivat jo torstaina, jolloin Inarissa nähtiin lastenelokuvien lisäksi Pohjoismaiden saamelaisradioiden dokumenttituotantoa.
Perjantaina siirryttiin selkeästi saamelais - havaijilaiselle akselille. Heti alkuun nähtiin rinnakkain Joan Lander PuhipaunVallasta syöksy - Havaijin kuningaskunnan tuho (1993) ja Skule Eriksenin, Kåre Tannvikin ja Knut WislöfinSaamenmaan ottaminen (1980-83). Molemmat kertoivat alkuperäiskansan oman näkemyksen siitä, kuinka maa anastettiin.
Ohjelmistossa on viikonlopun aikana useita dokumentteja saamelaisista taiteilijoista: esillä ovat muun muassa tekstiilisuunnittelija Seija Ranttila, musiikintekijä Ulla Pirttijärvi, näyttelijä Ebba Joks, taiteilija Britta Marakatt Labba ja taiteilija Nils-Aslak Valkeapää.
Uusinta saamelaista tuotantoa edustavat Johs. Kalvemon poromiestarina Tunnen luonnon hengittävän (2002) ja Rajattomien pelko (2002), joka kertoo Norjan suojelupoliisin valvomista saamelaisista. Nils John Porsangerin ja Eilif AslakseninKidnapattu (2002) esitetään lauantaina elokuvajuhlien ensi-iltana. Se kertoo lapsensa menettäneestä kolttanaisesta Aslaug Alisesta.
Uutta tuotantoa on myös Stein-Åge IsakseninJoikaava Juristi (2002), tarina Ánde Sombysta, joka on joikaaja, juristi ja maailmankansalainen sekä Bjarne Store-JakobseninToteemi (2002), joka kertoo haisla-intiaanien Ruotsiin vuonna 1929 viedystä toteemipaalusta.
Havaijilla ei ole omakielistä televisioasemaa ja vain yksi tuotantoyhtiöistä tekee havaijinkielisiä ohjelmia. Suurin osa Inarissa nähtävistä elokuvistakin on englanninkielisiä. Makerita Uralen esikoiselokuva Villit symbolit (2002) on tutkielma samoalaisesta perinteestä, vartalotatuoinnista. Sima UralenO Tamaiti (1996) kertoo Uudessa Seelannissa asuvasta samoalaisperheestä ja Samettisia Unelmia (2000) Tyynenmeren naisten käyttämisestä paljasrintaisina kummajaisina länsimaisissa teoksissa.
Sunnuntaina Inarissa nähdään maailman ainoa havaijinkielinen pitkä elokuva, Ontain Ka´ililauokekoa (2002). Se kertoo tunnetun legendan naispäälliköstä, joka rakastuu väärään mieheen.