Tornikäynnit torstaisin
Villa Hannalassa alkavat kello 18, Toppilansaari, Oulu, Kahvelitie 1.
Sari Kokkonen seisoo ryhdikkäänä Villa Hannalan terassilla talon entisen rouvan, Alma Snellmanin rooliin sujahtaneena.
Alma vastaanottaa paikalle saapuneet vierailijat tyylikkäänä, komea hattu päässään. Hatut ovat nimittäin talon rouvalle kaikki kaikessa ja myös vaatteistaan hän on äärimmäisen tarkka.
Aurinkoinen kesäsää on houkutellut paikalle mukavasti väkeä. Koko heinäkuun ajan Alma on torstai-iltaisin esitellyt 1920-luvulle saakka kauppaneuvos
J. W. Snellmanin ja sittemmin tämän pojan ja Alman puolison, Karl August Snellmanin omistuksessa ollutta kesähuvilaa. Nykyään huvilan omistaa Oulun Aikuiskoulutuskeskus.
Alkajaisiksi Alma pitää terassilla pienen yleisesitelmän. Selviää, että ennen vanhaan Hannalaan saavuttiin veneillä, kun siltaa ei vielä ollut. Kun Snellmanit toukokuun alussa asettuivat Toppilansaareen, viihtyivät he siellä aina syksyn tuloon saakka.
Pian jo kipuamme ylös huvilan tunnelmallisiin huoneisiin. Kierroksen aikana Alma kertoo kiinnostavia tarinoita Snellmanien suvun vaiheista ja heidän elämästään entisajan Oulussa. Kuulemme myös, että senaattori, kansallisfilosofi ja Suomen markan isä J. V. Snellman oli kauppaneuvos J. W. Snellmanin serkku.
Mikäli mukana on pienempää väkeä, saattaa lapsirakkaana tunnettu Alma ottaa ohjelmaan mukaan perinneleikkejä. Lapsilta hän muistaa myös kysyä, tietävätkö nämä, mitä ovat kompiaiset? Vain harva tietää ja niinpä Alma selvittää sanakummajaisen historiaa lapsille.
"Tarina kertoo, että kun merimiehet Ranskassa ollessaan kävivät ostamassa makeisia, kysyi myyjä ´Ou combituen?´, joka tarkoittaa suomeksi kuinka paljon. Miehet luulivat myyjän sanovan karamelleja ja näin ranskankielinen sana vääntyi kompiaiseksi."
Tiedetään myös, että Alman mies, Karl August Snellman tapasi käydä vanhimman tyttärensä kanssa kaupungilla kompiaisten ostossa. Ystävällinen Snellman jakoi karamelleja vastaan tuleville lapsille, mutta vain jos nämä osasivat niiata ja kumartaa komeasti.
Ihmiset kyselevät Almalta paljon ja paljon hän tietääkin.
"Mutta ihan kaikkea en jaksa muistaa ja ihmekös tuo, kun syntymästäni on kulunut jo 160 vuotta. Onneksi mukana on usein ihmisiä, jotka virkistävät muistiani", Alma kiittelee.
Toisinaan torstain tornikäynteihin on osallistunut kymmeniä henkilöitä. Silloin tarvitaan kärsivällisyyttä, sillä turvallisuussyistä tornin huipulle ei Alma voi ottaa kuin neljä henkeä kerrallaan.
Joskus Alman apuna hääräilee Bietu, Snellmanien uskottu palvelija, joka työskenteli pitkään Snellmanien perheessä. Hannalan nyky-Bietu on oikeasti Irene Huru.
"Alman rooli on ollut todella mieluisa tehtävä ja on ollut hienoa tutustua Hannalan historiaan", lastentarhanopettajana ja harrastajanäyttelijänä toimiva Kokkonen kertoo.
Hän muistuttaa, että Almaa ja Bietua voi tilata erikseen myös heinäkuun jälkeen mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin ja juhliin.