Meren rantojen ja sisämaan vesien jäätyminen Siperian ja Luoteis-Euroopan alueella ajaa avovedestä elinmahdollisuutensa saavat lintulajit ahdinkoon. Kun Vienanmeri viimeisenä jäätyy, lintujen on lähdettävä tai kuoltava.
Valtaosa merelle kokoontuneista linnuista lähtee muutolle hiukan ennen Vienan jäätymistä tai pelastautuu meren jäätyessä Kuolan niemimaan ja Pohjois-Norjan ympäri Atlantille.
Osa linnuista ei osaa lähteä ajoissa pakoon sitä kauttakaan. Jääkenttien vangiksi jääneet linnut pakenevat eteläisiin tai läntisiin suuntiin sisämaahan.
Siellä niiden selviämisennuste on huono, sillä useimmat avoimelta mereltä ruokansa hankkimaan tottuneet linnut eivät ole tehokkaita saalistajia jokien virtapaikkojen pienissä sulissa.
Ensimmäinen suuri pakovaellus ajoittuu yleensä marraskuun alkupuolelle. Silloin meillä Suomessakin nähdään pikkukajavia, isolokkeja, merimetsoja, kyhmyhaahkoja ja allihaahkoja.
Joulukuun aikana tulee uusia pakoaaltoja, kun sisämaan viimeisetkin sulapaikat umpeutuvat pakkasjaksoilla.
Myrskyt riepottavat
Pohjoisen Atlantin, Barentsinmeren ja Vienanmeren talventuloon liittyvät olennaisena osana kovat myrskyt. Niiden aikana tuulen nopeus voi nousta yli 30 metriin sekunnissa ja hyvin usein niihin liittyy sakeita lumimyräköitä.
Jos Venäjän tai Norjan rannikoille alkutalveksi jääneet linnut erehtyvät nousemaan myrskyn aikana siivilleen, ne menettävät hetkessä näköyhteyden mereen tai rannikkoon. Kova tuuli tempaa linnut mukaansa ja riepottaa niitä ilman, että lintu pystyy pääsemään irti tuulen kynsistä.
Mikäli myrskyn tuulensuunta on mantereelle, tuuli voi ennen laantumistaan kuljettaa tuhansia lintuja satoja kilometrejä sisämaahan. Eniten lintuja Skandinavian ja Suomen pohjoisosien sisämaahan kuljettavat luoteesta tulevat myrskykeskukset, jotka tempaavat linnut mukaansa Lofoottien rannikon suuresta talvehtijajoukosta.
Joskus myrsky voi tuoda lintuja myös koillisesta Venäjän alueelta tai pohjoisesta Norjan Ruijasta. Helpoimmin myrskyjen pyöritykseen joutuvat lokkilinnut ja kiislat. Joskus pikkukajavia on ajautunut sisämaahan massoittain. Lunneja, pikkuruokkeja ja kiisloja meille asti eksyy harvoin, mutta lähes aina niiden löytymistä edeltää kova myrsky.
Myös myrskylintujen ja myrskypääskyn eksymiseen meille asti liittyy lähes aina tavallista kovempi tuuli.
Harrastajat tarkkana
Menneinä vuosikymmeninä uskottiin, että pohjoisia merilintuja sisämaahan painavia myrskyjä sattuu vuosien tai vuosikymmenten välein. Nyt tiedetään, että niitä voi olla useita yhden syksyn aikana. Yleensä myrskyt tuovat muassaan vain pienen määrän lintuja.
Koska lähes kaikki myrskyjen sisämaahan ajamat lintulajit ovat meillä Suomessa harvinaisia tai hyvin harvinaisia vierailijoita, lintuharrastajat seuraavat syvimpien myrskykeskusten kehittymistä ja kulkua säätiedotuksista. Jos myrskyrintama kulkeutuu pohjoisilta merialueilta meille, kotiseudun jokisulat ja muut avoimet vesialueet tarkastetaan myrskyn jälkeen huolellisesti.
Osa myrskyn sisämaahan riepottamista linnuista hakeutuu suliin. Monet uupuvat ravinnon puutteessa ja oudossa ympäristössä kuitenkin parissa päivässä hankeen. Ilman ihmisen auttavaa kättä ne menehtyvät sinne tai joutuvat petojen ravinnoksi.
Erikoinen piirre talvisissa merilintuhavainnoissa on, että huomattava osa loppuun nääntyneistä linnuista löytyy maanteiltä. Osittain se on seurausta siitä, että ihmiset liikkuvat teillä enemmän kuin maastossa. Todennäköisesti nääntynyt lintu kuitenkin usein erehtyy lentäessään luulemaan tummaa tietä sulaksi joeksi ja laskeutuu siksi tielle.