Rovaniemi Lappilaisille elintarviketuotteille suunnitellaan alkuperäismerkkiä tuotteiden markkinoinnin edistämiseksi. Alkuperäismerkistä on tehty esiselvitys ja sitä viedään eteenpäin siten, että sen käyttäjiksi saataisiin mahdollisimman paljon yrittäjiä osuuskuntapohjalla.
Lapissa yrittäjät hallitsevat tuotteiden valmistamisen, mutta samanlaisia valmiuksia puuttuu markkinoinnissa.
Vaikka alkuperäismerkin luominen on haasteellinen tehtävä ja sen saattaminen kuluttajien tietoisuuteen merkitsee suuria kustannuksia, siitä odotetaan myös huomattavaa hyötyä.
Lapissa tuotetuista ja lappilaisista raaka-aineista valmistetuille tuotteille hankittava alkuperäismerkki sisältyy Lapin elintarvikealan kehittämissuunnitelmaan vuoteen 2013 asti.
Sen pääviesti lähtee siitä, että asiakkaat tuntevat ja käyttävät laadukkaita, maukkaita ja omaleimaisia lappilaisia elintarvikkeita.
Yritykset puolestaan tunnistavat ja tuntevat markkinat sekä vahvuutensa ja pitävät Lapin maaseutua elinvoimaisena ja vireänä.
Suunnitelman laatinut Jussi Veijola pitää alkuperäismerkkiä tarpeellisena, koska sellaista ei ole käytössä nykyään.
"Luonnollisesti Lapista" -merkki oli 1990-luvun lopussa markkinoilla, mutta Veijolan mukaan sitä ei enää näy missään. Kymmenen yrittäjää eivät ole ole pystyneet pitämään merkkiä voimassa.
Lapissa valmistetuista tuotteista ei usein löydy edes Joutsen-merkkiäkään, Veijola lisää.
Keminmaalainen erikoismarjajalosteita valmistava Maarit Rytkönen pitää alkuperäismerkkiä yrittäjille isona asiana. Merkillä pystyttäisiin todistamaan, että tuote on Lapista.
Rytkönen luovuttaisi markkinoinnin mieluusti ulkopuoliselle palkatulle ammattilaiselle, mutta toistaiseksi sellaista mahdollisuutta ei ole näköpiirissä. Kun Santa-Foods-markkinointihanke päättyi pari vuotta sitten, yrittäjillä ei ole ollut yhteistä palkattua markkinoijaa.
Lapin luonnosta kerättyjä marjoja Rytkönen on jalostanut yhden naisen yrityksessään toista kymmentä vuotta.
Keminmaan entisessä vanhainkodissa valmistuvat marjatuotteet Rytkönen toimittaa Helsinki-Vantaan lentoaseman myymälään pari kertaa kuukaudessa. Keminmaalaisia tuotteita kaupataan nyt myös Kittilän lentoasemalla. Erityisesti lakoista valmistetut hillot , hyytelöt ja kastikkeet tekevät kauppansa. Myös uusia tuotteita odotetaan koko ajan.
Omien tuotteidensa ohessa Maarit Rytkönen välittää myös kymmenen lappilaisen pienyrittäjän tekemiä herkkutuotteita.
Koska niiden etsiminen on tukkuostajalle työlästä puuhaa, niin Rytkönen huolehtii niiden välittämisestä "talkoohengessä". Se merkitsee sitä, että liha-ja kalatuotteita sekä yrttejä toimitetaan Rytkösen varastoon, josta hän sitten toimittaa ne edelleen Helsinkiin.
Rytkönen painiskelee samanlaisten ongelmien kanssa kuin useimmat elintarvikealan pienyrittäjät. Koska yhden henkilön yrityksessä tuotteiden määrä on rajoitettu ei markkinointiakaan voi laajentaa.
Valmiiden tuotteiden määrä on myös sidoksissa raaka-aineeseen, jonka saatavuus luonnosta ei ole varmaa. Pienimuotoisesti tehdyillä herkkutuotteilla olisi markkinoita laajemminkin, mutta yksin ei ehdi valmistaa enempää ja ulkopuolisen työntekijän palkkaamiseen on korkea kynnys.
Marjanviljelystä hillojen ja hyytelöiden tekemiseen siirtynyt yrittäjä arvostaa marjan poimijoita. Hän pelkää, että kymmeneen vuoden kuluttua heitä ei ikääntymisen vuoksi marjametsään enää ole.