Kuvataiteilija Tove Janssonin 1940–50-luvuilla suunnittelemia Muumi-näytelmien pukuja ja tarpeistoa tulee yleisön nähtäville ensimmäistä kertaa lähes 70 vuoteen.
Teatterimuseon Muumit teatterissa -näyttelyyn on konservoitu pukuja ja tarpeistoa muun muassa kolmesta ensimmäisestä muumiaiheisesta näytelmästä, joiden suunnittelussa Jansson oli itse mukana.
Näyttelyyn oli tarkoitus entistää myös vanhin jäljellä oleva muumipää. Sen konservointi osoittautui kuitenkin niin työlääksi, että työ jouduttiin siirtämään tulevaisuuteen.
Lisäksi kävi ilmi, että kartongista, paperista ja puuvillavanusta valmistettu muumipää ei edes ollut Muumin, vaan esitti Hemulin tätiä. Siihen oli vain jälkeenpäin lisätty vaahtomuovista korvat ja se oli maalattu valkoiseksi, jotta se muistuttaisi Muumia.
Päätä on lisäksi vahvistettu ja muotoiltu ilmastointiteipillä.
– Sitä on muutettu, kun on tarvittu nopeasti tarpeistoa johonkin muuhun näytelmään. Sillä tavalla teattereissa on aina toimittu, teatterimuseon johtaja Raija-Liisa Seilo kertoo.
– Muutos on varmaan tehty, kun on tarvittu Muumin päätä johonkin. Ehkä ei ole tiedetty, kenen suunnittelema se oli, amanuenssi Sanna Brander sanoo.
Asianlaita selvisi, kun vanhaa muumipäätä verrattiin valokuviin ja luonnoksiin, joita ensimmäisestä näyttämöversiosta on säilynyt. Varhaisimpien muumien kuonot olivat vielä melko kapeita, kuten Janssonin piirroksissakin tuohon aikaan. Sen sijaan Hemulin tädin kuono oli jo ”muumimaisen” leveä.
Lisäksi valkoisen maalipinnan alta pilkottaa violetti väri, joka paljastaa sen Hemulin tädin pääksi. Sellaisenaankin se on pienoinen kulttuurihistoriallinen aarre. Pääkappaletta on käyttänyt legendaarinen muuminäyttelijä ja -ohjaaja Birgitta Ulfsson.
Muumien teatteritaival alkoi vuonna 1949
Muumien teatteritaival alkoi vuonna 1949 helsinkiläisessä Svenska teaternissa näytelmästä Mumintrollet och kometen. Muumikirjat olivat jo tuolloin alkaneet saavuttaa jonkinlaista kansainvälistä mainetta, joten teatteriohjaaja Vivica Bandler ehdotti Janssonille muuminäytelmän tekemistä.
Jansson käsikirjoitti näytelmän kirjojen ja kuvakirjojen pohjalta. Lisäksi hän suunnitteli siihen lavastuksen sekä puvustuksen.
Fantasiapiirroksista tutut muumikuonot ja pulleat vartalot hän siirsi empimättä näyttämölle, vaikka niiden käyttö on näyttelijöille vähintäänkin hankalaa. Kuonon sisältä ei aina oikein näe kunnolla, eivätkä puhe ja eleet välity katsomoon.
– Jansson oli ennen kaikkea kuvataiteilija. Hän oli uskollinen kirjojen kuvitukselle, Raija-Liisa Seilo sanoo.
Kun muumit kerran olivat siirtyneet teatteriin, kuonojen ongelmaa on yritetty vuosikymmenten mittaan ratkaista mitä moninaisimmilla keinoilla. Pelkästään suomalaisilla näyttämöillä on nähty noin 30 muumiaiheista ensi-iltaa, pääosin 1990- ja 2000-luvuilla. Tieto käy ilmi Teatterin tiedotuskeskuksen ja Teatterimuseon esitystietokannasta.
Teatterimuseon kesänäyttelyssä esitellään kolme näyttämöversiota, joiden toteutuksessa Tove Jansson oli itse mukana: Mumintrollet och kometen -esityksen lisäksi Mumintroll i kulisserna Lilla teaternissa 1958 ja Muumiooppera Suomen kansallisoopperassa 1974.
2000-luvun tulkintoja näyttelyssä edustaa Helsingin kaupunginteatterin Muumit kulisseissa vuodelta 2002, jonka suurikokoinen muumipää on rakennettu pyöräilykypärän päälle. Näyttely on esillä Teatterimuseossa Helsingin Kaapelitehtaalla 8.6. lähtien.