Alkuperäinen purotaimenkanta Haapajärven Lohijoessa luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi. Viime syksynä tehty sähkökoekalastus vahvisti epäilyt purotaimenen häviämisestä. Tärkeimmistä koskista taimenta saatiin tuskin nimeksikään.
"Lohijoki on tunnettu perinteisesti hyvänä kalajokena. Sieltä on saatu jopa 800 gramman purotaimenia. Viime vuosina kalakanta on miltei kadonnut", kertoi Haapajärven kalastuskunnan esimies Kyösti Niinikoski keskiviikkona Karjalahden kartanossa Haapajärvellä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa.
Tilaisuudessa esiteltiin Keski-Pohjanmaan kalatalouskeskuksen toiminnanjohtajan Eero Hakalan ja filosofian maisteri Arto Hautalan tekemä esiselvitys Lohijoen kunnostustarpeesta. Ympäristökeskuksessa Lohijoen kunnostus on rankattu kärkipäähän, sillä se on ainoa joki maakunnassa, jossa on vielä oma alkuperäinen purotaimenkanta.
Biologi Esa Ojutkangas Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta arvioi, että varsinainen kunnostussuunnitelma saadaan valmiiksi vuoden kuluessa ja itse remonttiin päästään kesällä 2004. Ojutkankaan mukaan parinkymmenen kilometrin pituisen joen kunnostustyöt eivät maksa paljon, 100 000 eurolla saadaan jo ihmeitä aikaan.
Syy metsäojituksissa
Lohijoki on Kalajoen vesistö-
alueen latvapuro. Parisenkymmentä kilometriä pitkä joki saa alkunsa Karsikkonevan laitamilta Pyhäjärveltä. Joki puikkelehtii Pitkäkankaan harjua myötäillen paikoin jylhissä kanjoneissa läpi lehtojensuojeluohjelmaan kuuluvien alueiden ja päätyen Varisjärveen Kumisevassa.
Eero Hakala kertoo jo 1980-luvulla havaitun, että Lohijoen purotaimenkanta on taantumassa. Syy purotaimenen katoamiselle löytyy ilmeisesti metsäojituksista sekä jokeen tehdyistä metsätalouteen liittyvistä muutoksista.
Metsäojitukset ovat lisänneet veden virtaamaa, mikä puolestaan aiheuttaa eroosiota. Joen penkereistä lohkeaa hienoa hiekkaa, joka tiivistyy joen pohjalle niin kovaksi, ettei mätimunia laskeva taimennaaras kykene kaivamaan siihen kunnon kuoppaa mädille.
"Pohjan kiviaines on teräväsärmäistä. Kivien väliin on kulkeutunut hiekkaa, joka on muurannut pohjan betonimaiseksi. Taimenen pitää saada mätimuna pysymään paikallaan, mutta niin, että vesi pääsee huuhtomaan sitä", Hakala kertoo.
Hakalan mukaan osa koskialueista on ruopattu ja siten vähennetty taimenen poikasaluetta. Vain joen keskivaiheilta löytyy muutamia alueita, joissa lisääntyminen on enää edes teoriassa mahdollista.
"On arvailujen varassa, kuinka monen kutuparin kontolla Lohijoen taimenen tulevaisuus lepää. Selvityksen aikana havaitun mukaan aivan liian harvan", Hakala toteaa.
Kiitos pohjavedelle
Toistaiseksi kalastus Lohijoella on kielletty. Kyösti Niinikoski otaksuu kalastuskiellon saattavan ketään kauan. Ainut, joka joesta pyytää, on herra saukko. Sen laskettelu ja juoksujälkiä pääsee ihailemaan kaupungin hiihtoladun varrella Tynnyrikosken sillalla.
Eero Hakala arvioi, että osassa jokea voidaan hienojakoinen hiekka pestä pois ja saada varsin pienin töin elintilaa purotaimenelle. Tosin tällä toimella ei ole pitkäaikaista vaikutusta, sillä uutta hienoa hiekkaa huuhtoutuu jokeen koko ajan.
Joissain kohdin jouduttaneen turvautumaan järeämpiin toimiin: koskien kunnostukseen ja suojapaikkojen rakentamiseen kaloille. Iso kysymys on, mitä voidaan tehdä metsäojille.
"Kun joen kunnostustöihin ryhdytään, on varottava, ettei sillä tuhota purotaimenkantaa", Ojutkangas huomauttaa. Se, että taimen on elänyt näinkin kauan, Ojutkangas arvioi johtuvan veden laadusta; suurin osa joen vedestä on Pitkäkankaan pohjavettä.