Rattijuoppojen aiheuttamien liikennekuolemien osuus kaikista Suomen teillä sattuneista liikennekuolemista on kasvanut huimasti. Viime vuonna Suomessa sattui 195 kuolemaan johtanutta onnettomuutta, ja liki joka kolmas niistä oli rattijuopon syytä. Aikaisemmin tällä vuosikymmenellä yksi neljästä kuolonkolarista oli rattijuopon aiheuttama.
Kuolemaan johtaneet liikenneturmat ovat vähentyneet Suomessa viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. Rattijuoppojen aiheuttamien onnettomuuksien määrässä ei ole tapahtunut samaa kehitystä, vaan lukumäärä on polkenut paikallaan. Viime vuosi oli jopa harppaus toiseen suuntaan, sillä Liikenneturvan tekemien tilastojen mukaan rattijuopumustapauksissa kuolleiden ja loukkaantuneiden määrä kasvoi.
Tyypillinen suomalainen rattijuoppo on 40–49-vuotias mies, jolla on ajokortti. Hän ajaa yleensä yksin omalla autollaan noin promillen humalassa.
Rattijuoppo jättää törttöilynsä harvoin yhteen kertaan. Joka toinen ratista kerran kärähtänyt jää samasta rikoksesta kiinni toisen kerran. Törkeään rattijuopumukseen eli yli 1,2 promillen humalassa ajoon syyllistyneen riski jäädä kiinni toisen kerran on 2,5-kertainen muihin rattijuoppoihinkin verrattuna.
Kännissä autonrattiin nouseva ei punnitse startatessaan promillerajoja, kiinnijäämisriskiä tai rangaistusasteikkoa.
Liikenne- ja viestintäministeriön tutkimuksessa selvitettiin 18 vuoden ajan rattijuopumuksen esiintyvyyttä Uudellamaalla. Sen mukaan rattijuoppo voi ajaa liikenteessä 220 kertaa ennen jäämistään kiinni. Poliisin resurssien väheneminen ei ainakaan pienennä lukua, sillä kiinni jääneiden rattijuoppojen määrä on suoraan yhteydessä valvonnan määrään.
Jokainen rattijuopon toilailun takia kuollut tai loukkaantunut on liikaa. Inhimillisen surun ja murheen lisäksi humalikot liikenteessä aiheuttavat valtavia kustannuksia.
On laskettu, että rattijuopumusonnettomuudessa henkensä menettänyt aiheuttaa yhteiskunnalle yli 1,9 miljoonan euron ja loukkaantunut noin 241 000 euron menetykset.
Jokaisen rattijuopumusrikoksen selvittely maksaa poliisille ja oikeuslaitokselle useita satoja euroja.
Rattijuoppouden suitseminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja monia keinoja. Vaikka promillerajan laskemisesta ei edellisellä kerralla ollut hyötyä, keinoa ei saa unohtaa kokonaan.
Moni rattijuoppo on hukassa oman elämänsä kanssa. Heillä on sosiaalisia ongelmia, ja he ovat jo alkoholin suurkuluttajia. Siksi terveydenhuoltojärjestelmällä pitää olla työkaluja tarttua asiaan, jos riskit rattijuoppouteen ovat näkyvillä.
Paras keino pitää rattijuopot poissa maanteiltä on alkolukko. Alkolukon käyttäjillä rattijuopumuksen uusintariski on selvästi pienempi kuin muilla. Trafi on laskenut, että lukko on jo nyt estänyt vähintään 12 000 rattijuopumusta. Kun se joskus on jokaisessa autossa, luku on aivan jotain muuta.
Pääkirjoitus