Martti Häikiö: Alkon historia. Valtion alkoholiliike kieltolain kumoamisesta Euroopan Unionin kilpailupolitiikkaan 1932-2006.
Alko avasi ovensa vuonna 1932, kun 15 vuotta aiemmin säädetty alkoholin täyskielto oli kumottu. Täyskielto tietenkin epäonnistui.
Maailmassa on yhä valtioita, jotka pitävät voimassa täyskieltoa. Niissäkin valtioissa juodaan.
Martti Häikiön kirjasta puuttuu maininta C. G. E. Mannerheimistä, jolle oli esimerkiksi Tampereen Tammer-hotellissa aina kätkössä mieliviinat.
Alkon eli entisen Alkoholiliikkeen historia on erittäin monivivahteinen, ja täytyy myöntää että Häikiö on onnistunut tehtävässään mainiosti. Jos jotakin vikaa etsii, se ehkä olisi hieman liiallinen seikkaperäisyys. Tämäkään ei muuten itseäni juuri haitannut.
Vuonna 1932 avattua Alkoa hallitsivat ex-upseerit, jotka tutkivin silmin katsoivat että ravintoloihin ei päässyt niin sanottuja sellaisia naisia. Alkon myymälöihin hekin pääsivät.
Tarkkailua harjoitettiin miehiäkin kohtaan. "Jos asiakas ei syö tarjoiltua ruokaa, ei viinan anniskelua hänelle saa jatkaa", kerrottiin Alkon anniskeluohjekokoelmassa vielä vuonna 1946. Tarkoitus oli hyvä, tulokset eivät.
Alkolla on ollut enemmän ja vähemmän maineikkaita pääjohtajia. Ehkä maineikkaimmalta yhä tuntuu Pekka Kuusi, joka teki väitöskirjansa kokeilulla: tarkoitus oli katsoa, mitä tapahtui kun kolmelle maaseutupaikkakunnalle avattiin alkoholimyymälä.
Kuusi uskoi valistukseen ja halusi tuoda Suomeen eurooppalaista viinikulttuuria. Viina kuitenkin veti yhtä kaikki puoleensa, ja lopulta pettynyt Kuusi siirtyi yleisen yhteiskunta- ja maailmanpolitiikan puolelle.
Alkolla on ollut eri aikakausina erilaisia tavoitteita.
Suhteet juomien tuottajiin vaihtelivat. Pentti Sauramo Panimoteollisuusliitosta kirjoitti: "Ei ole uskottavaa eikä sitä myöskään voitane todistaa, että oluen myynnin vapauttaminen lisäisi juopottelua."
Nyt tiedetään että ihminen on voinut jopa kuolla pelkän oluen juontiin, huikean suuriin määriin tietysti.
Kaiken aikaa Alko on joutunut ottamaan huomioon, että sen on tuloutettava valtiolle markkoja. Niiden määrä valtion budjetissa on kuitenkin tuntuvasti laskenut.
Alkon niin sanottu menestys juomamarkkinoilla on myös paljastanut kiintoisia yksityiskohtia. Kulutus Suomessa kasvoi nopeammin kuin Ruotsissa, ja vuonna 1973 maamme tilastoitu kulutus ylitti Ruotsin tason. Takana täytyy olla erilaisuutta, olkoonkin että se lienee ollut pitempään tasaantumaan päin.
Nykyinen Alko on myymälä myymälöiden joukossa ja niiden keskellä. Harvempi enää muistanee, miten muutama vuosikymmen sitten tutkittiin mitä tapahtuu, jos asiakas saa itse noutaa juomansa liikkeen valikoimista.
Kovin ihmeellisiä asioita ei tapahtunut, henkilökunta sai istua kassakoneensa äärellä.
Minkälainen on nykyinen Alko? Oma näkemykseni - ei Häikiön - on, että se on yhä lähestynyt muita niin sanottuja normaaleja liikkeitä.
Humalaisille ei edelleenkään pidä myydä, mutta oikein taitavat veikot hoitavat koko ostostapahtuman sanaakaan sanomatta, joten ilmituleminen vaikeutuu.
Nykyinen Alko on epäpoliittinen. Jotakin asiasta kertoo myös se, että pääjohtaja Jaakko Uotila on väläytellyt mahdollisuutta pitää myymälöitä avoimina myös sunnuntaisin.
Alkon suureksi epäpolitisoijaksi katsotaan yksi edellisistä pääjohtajista, nimittäin Ilkka Suominen. Hänen aikaansaannoksensa on taltioitu Leena Warsellin väitöskirjaan. Se kannattaa lukea.