Käsitys alkoholismin luonteesta on muuttumassa. Alkoholismia ei enää pidetä joko tai -sairautena, vaan asteittain pahenevana riippuvuuden jatkumona. Myös eroonpääseminen tapahtuu usein asteittain, jolloin tavoitteena on vähentää juomista.
Psykiatrian erikoislääkäri ja päihdelääketieteen kliininen opettaja Antti Mikkonen Turun yliopistosta sanoo, että muutos on oleellinen, sillä se helpottaa alkoholismin tunnistamista myös silloin, kun se ei näy päällepäin.
– Retkahtaminen on riippuvuudelle tunnusomaista, monille alkoholin riskikäyttäjistä täysraittius on edelleen ainoa todellinen vaihtoehto, sanoo johtava ylilääkäri Pekka Heinälä A-klinikkasäätiöstä.
Osa alkoholiriippuvaisista pystyy säätelemään juomistaan, jolloin myös haitat vähenevät, kun juodut määrät pienenevät. Osa pystyy jopa kohtuukäyttöön.
– Tavoitteet asettaa potilas, mutta seuranta vaatii tiukkaa hoito-ohjelmaa, jossa kirjataan juodut alkoholimäärät totuudenmukaisesti. Näin vähentäminen voidaan varmentaa, sanoo Heinälä.
Lääkkeitä käytetään liian vähän
Juomisen vähentämistä voidaan tukea hoidoilla ja lääkkeillä. Naltreksonilla ja uudemmalla nalmefeenilla yritetään välttää retkahduksia ja juomisen palkitsevuutta.
– Lääkkeitä käytetään Suomessa liian vähän, sanoo Heinälä, osaa riskikäyttäjistä ne auttavat selvästi.
Lääkkeiden teho näkyy yleensä jo parissa viikossa, joten ne voidaan lopettaa sellaisilta, jotka eivät saa lääkityksestä apua.
Tyypillinen alkoholisti on työssäkäyvä perheellinen ihminen, joka ei välttämättä juo joka päivä.
Suomessa on 500 000 alkoholin riskikäyttäjää. Alkoholiriippuvaisia on miehistä 7 prosenttia ja naisista 2 prosenttia.
-Naisten osuus on koko ajan lisääntymässä. A-klinikkasäätiön asiakkaista sekä alle 30-vuotiaista että ikääntyvien ryhmissä naisten osuus näyttää lisääntyvän, sanoo Heinälä.