Vuosikausia suomalaisia on varoitettu alkoholin käytön vaaroista, ja pitkäaikainen kokemus on osoittanut, että varoittelu on osalle kansasta ollut myös paikallaan.
Humalahakuista juomista ei voi pitää mitenkään suositeltavana toimintana, mutta toisaalta täydessä kieltolaissakin on ongelmansa.
Vuosikausien valistus ja varoittelu näyttävät viimeinkin menneen perille, kun alkoholin kulutus on kääntynyt laskuun. Voisi hyvin luulla, että tämä suuntaus saa aikaan yleistä hyminää ja hurraahuutoja, mutta ei.
Viimeaikaiset esimerkit osoittavat, että tämäkään ei ole yhteiskunnan kannalta välttämättä kaikilta osiltaan toivottavaa kehitystä.
Hallituksen keskeinen keino alkoholin kulutuksen vähentämiseksi on ollut sen saatavuuden rajoittaminen.
Ykköskeino tähän on ollut alkoholiverojen korottaminen. Vain harva on noussut vastustamaan tätä, onhan tavoite mitä hyväksyttävin eikä haitaksi ole sekään, että valtion verotulot saadaan samalla, ainakin laskennallisesti, nousemaan.
Vaan näyttää siltä, että tässäkin ruusussa on niitä kuuluisia piikkejä.
Esimerkistä käy vaikka valtion alkoholijuomayhtiö Altia, joka ilmoitti taannoin aloittavansa aloittavansa yhteistoimintaneuvottelut turvatakseen kilpailukykynsä heikentyneillä alkoholimarkkinoilla.
Toimitusjohtaja Antti Pankakosken mukaan Altian kannattavuutta ovat syöneet nimenomaan jatkuvat alkoholiveron korotukset, markkinatilanteen heikentyminen ja markkinaosuuden lasku.
Samoihin aikoihin Pankakosken kerrottiin vaatineen alkoholin tuontirajoituksia takaisin. Lehtihaastattelun mukaan hän sanoi olevansa kyllästynyt suomalaisten kasvavaan viinaralliin ja valtion verotulojen menetykseen.
Arvioiden mukaan valtio menettää vuosittain noin 300 miljoonaa verotuloja matkustajatuonnin vuoksi.
Suurin osa tästä tuonnista tulee tunnetusti Virosta.
Tilanne on muuten näin pohjoisesta asioita katsoen mitä suurin aluepoliittinen vääryys. Pääkaupunkiseudulla tai sen lähikunnissa asuville ei ole ongelma tai edes taloudellinen uhraus pistäytyä Viron puolella aina tarpeen vaatiessa.
Pohjois-Suomen vinkkelistä taas viinalastin haku Virosta omiin tarpeisiin ei ole taloudellisesti perusteltavissa jo pelkästään matkakustannusten vuoksi. Hyöty Viron halvemmista hinnoista jakaantuu siis koko maata ajatellen todella epätasaisesti.
Viimeksi tilanteeseen on puuttunut Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto. Se huomauttaa, että kotimaisiin panimotuotteisiin kohdistuva veropaine on viime vuosien aikana kasvanut kohtuuttomasti.
Esimerkiksi olutveroa on nostettu neljän viime vuoden aikana neljästi, viimeksi rajummin kuin muille alkoholituotteille.
Tämän takia kallistunut kuluttajahinta on taas vauhdittanut yksityistä kaljarallia, liitto huomauttaa. Samalla siitä on kehittynyt liiton mukaan todellinen uhka koko kotimaisen panimoteollisuuden jatkumiselle.
”Yhtälö on nykyisellään kestämätön. Kehysriihessä päätetyistä veronkorotuksista luopuminen on panimoteollisuuden elinehto, ja on epäselvää, riittääkö sekään. Suomen on tässä tilanteessa seurattava Tanskan ja Iso-Britannian esimerkkiä ja laskettava panimoteollisuuden verotasoa kotimaisen työllisyyden tukemiseksi”, liitto vaatii.
Kuluttajan kannalta panimotuotteiden rankka verotus näkyy suoraan oluen hinnassa, josta jo puolet muodostuu veroista.
Tässä tilanteessa ei käy kateeksi päättäjiä. Kulutusta pitäisi edelleen vähentää ja verotuloja kasvattaa. Mutta, jos samalla viinaralli Viroon vain kiihtyy ja työpaikat kotimaasta katoavat, mikä on yhtälön lopputulos valtion kannalta?