Suomalaisten yltiöpäinen päivittäinen ja humalahakuinen juopottelu on jälleen valitettavan ajankohtaista, kun suurin osa työntekijöistä jää pian lomalle. Edessä on perinteisen kostea juhannusjuhla. Kesä houkuttaa monet terasseille, joille on valitettavan helppo juuttua.
Viinanjuonti vaikuttaa yhä enenevässä määrin myös suomalaisten työkykyyn. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreimman arvion mukaan lähes puolella työttömyyseläkkeelle jääneistä eläkkeelle jäännin perusteena on mielenterveyshäiriö tai päihteet, jotka tarkoittavat Suomessa käytännössä alkoholia.
Monissa ammateissa alkoholi on suurin työkyvyttömyyseläkkeen aiheuttaja. Ilmiö on koskenut aikaisemmin eniten alemmin koulutettuja, mutta viime vuosina viina on vienyt yhä enemmän valkokaulusväkeä eläkkeelle.
Työkyvyttömyyseläkkeelle siirrytään Suomessa keskimäärin 52 vuoden iässä. Luku on liian alhainen ja todennäköisesti alenee edelleen alkoholin takia. Juomisen vähentämiseksi pitää löytää keinot.
Tällä hetkellä suomalaisista puoli miljoonaa juo liikaa. Kahdeksan prosenttia miehistä ja kaksi prosenttia naisista on riippuvaisia alkoholista. Viina on salakavala aine, sillä kohtuullinenkin juominen kasvaa helposti huomaamatta ja pikkuhiljaa. Päiväannokset lisääntyvät, ja selvät päivät vähenevät.
Oman juomisen lisääntymistä ei usein haluta huomata saati tunnustaa. Kaikkien kannattaisi laskea omien viikkoannostensa määrät. Etenkin lomalaisten kannattaisi tarkkailla juomistaan.
Viinapaholaisen taltuttamiseksi on vaikea löytää lääkettä. Nyt on nähty, että alkoholiveron nosto ei vähennä kulutusta. Siitä saatava hyöty on, että kertyvät varat voidaan periaatteessa ohjata hoitoon ja valistukseen. Alkoholiveron laskulla on silti pahemmat vaikutukset. Kulutus räjähtää käsiin, kuten nähtiin viime vuosikymmenen puolivälissä tehdyn päätöksen seurauksena.
Suomessa on maalaisyhteiskunnan ajoilta vallinnut perinne, että pullo pidetään pöydän jalan takana piilossa, ja väkevät ryypyt otetaan salaa. Alkoholi oli tabu ja juominen suurelta osin sen takia kiehtovaa. Suomalaisessa kulttuurissa humalaisille hymähdellään yhä liian hyväksyvästi. Muualla Euroopassa humalaa pidetään nolona.
Vanhemmiksi tulleet tuoreemmat sukupolvet ovat pitäneet pullot esillä. Ne nuoret, joiden vanhemmat ovat näyttäneet sivistyneen juomisen mallia, ovat pienemmässä vaarassa joutua viinan pauloihin. 2000-luvulla nuorten juominen väheni selvästi, vaikka hyvä kehitys on sittemmin juuttunut paikoilleen. Positiivinen tuore ilmiö on niin sanottu streittarikulttuuri. Nuorten mielestä ei ole enää outoa eikä väheksyttävää, että ei ota pisaraakaan alkoholia eikä nauti muitakaan päihteitä.
Jos ei osaa juoda, ei kannata juoda ollenkaan. Vähemmällä juomisella selviää. Mietojen juomien suosiminen väkevien kustannuksella on oikeansuuntaista alkoholipolitiikkaa siitä huolimatta, että myös mietoja juomalla kulutus voi karata käsistä.