Sitran yliasiamies ja keskustan entinen puheenjohtaja Esko Aho sai viime toukokuussa kesken metsätöiden tutulta antiikkikauppiaalta puhelun. Hänelle tarjottiin Santeri Alkion päiväkirjoja ja muistiinpanoja vuosilta 1880-1930.
Aho ei aluksi uskonut koko juttua. Hän soitti Ilkan entiselle päätoimittajalle Kari Hokkaselle sekä tohtori Tytti Isohookana-Asunmaalle ja kyseli, voisiko tällaista aineistoa olla olemassa.
Tavattuaan kesällä kauppiaan ja nähtyään laukun sisällön Aho pyysi välittömästi paikalle Hokkasen. Noin 30 sekunnin jälkeen Aho oli jo ostanut matkalaukullisen päiväkirjoja omistukseensa "kohtuullisella" hinnalla.
Aho toimi vain välikätenä. Hän myi samalla summalla, jonka suuruutta ei kerrota, aineiston maanantaina tehdyllä kaupalla Ilkkaa lähellä olevalle kulttuurisäätiölle Etelä-Pohjanmaan lehtimiesseuralle.
Seuran puheenjohtajan, Ilkan päätoimittaja Matti Kalliokosken mukaan päiväkirjojen lopullista sijoituspaikkaa ei ole vielä päätetty. Tutkijoiden käyttöön aineisto annetaan myöhemmin.
Santeri Alkio oli 1862-1930 elänyt kirjailija ja poliitikko. Hän oli myös maalaisliitto-keskustan tärkein ideologi.
Vasta nyt putkahtivat päivänvaloon Alkion mustat vanhakantiset vihot, johon hän ensin satunnaisesti ja 1910-luvun alusta systemaattisesti melkein päivittäin teki selvällä ja kauniilla käsialalla merkintöjä niin Suomen historiaan vaikuttaneista tapahtumista kuin yksityiselämän asioistakin kuolinviikolleen asti.
Kuolinpäivänä Alkion poika, sittemmin Vaasan hovioikeuden presidentti Paavo Alkio oli kirjoittanut, että isä lopetti päiväkirjojen pidon ikiajoiksi.
Päiväkirjat siirtyivät Paavo Alkiolle, joka toimitti niistä mielenkiintoisimmat osat, vuosien 1917-1922 vihot, Vaasan maakunta-arkistoon. Siellä ne mikrofilmattiin ja kopiot siirrettiin vuonna 1951 Valtionarkistoon eli nykyiseen Kansallisarkistoon.
Vaikka Paavo Alkio oli "sulkenut" sivuja, joissa oli omaisiin liittyvää aineistoa, alkuperäisaineiston uskottiin olevan Vaasan maakunta-arkistossa. Se säilyi kuitenkin suvun omistuksessa, kunnes neljäs sukupolvi päätti myydä sen. Ahokaan ei tiennyt, koska se siirtyi antiikkikauppiaalle.
Päiväkirjojen tulo on Hokkasen mukaan merkittävä lisä Alkion itsensä sekä Suomen valtiollisen ja kulttuurihistorian kannalta. Historian kuvaa ne eivät muuta, mutta täydentävät Alkion ihmiskuvaa ja hänen ajattelunsa tulkintaa, Hokkanen luonnehti yllätyslöytöä.
Lisäselvyyttä saadaan muun muassa Alkion suhtautumiseen Lapuan liikkeeseen. Hän hyväksyi kommunismin vastaisuuden, mutta näki, että liike on siirtymässä fasismin suuntaan. Talonpoikaismarssia Alkio vastusti tiukasti, mutta se toteutui hänen kuolinkuukautenaan.
Hokkasen mukaan Alkion vaikutus tuntuu tänäänkin Suomen kolmijakoisessa poliittisessa järjestelmässä. Ilman Alkiota keskusta olisi nyt pieni maanviljelijäpuolue, hän lisäsi.