Kunnolliset syysmyräkät saapuivat tällä viikolla Perämereltä. Mielikki työntyi Nuottasaaren yli kaupungin ruutukaavaikkoon ja monelta karkasi hattu. Oululaisesta kaikki tämä tuntui salaperäisen hyvältä. Nyt se alkaa.
Pohjoispohjalaiset ovat mielellään alavireisiä. Heissä kaikissa asuu pieni D-molli. Siksi syksyä odotetaan. Kesä on ylimainostettu juttu.
Syksyyn voi samaistua. Suihkuun riisuuntuva, muuten kaikin puolin raavas oululainen, saattaa saada päähänsä runollisen kuvajaisen: olen kuin alaston koivupuu tuulessa.
Kuten arvata voi on tällaisen ihmisen kanssa mahdotonta sopia päivämäärä esimerkiksi virustorjuntaohjelman päivitykselle.
Oululaisen mieli muuttuu ihanan apeaksi, kun hän katselee kerrostaloasunnon ikkunasta Kaukovainion petäjiä patterin puskiessa kuumaa ilmaa näpeille. Poskelle vierähtää aito asia, suolainen kyynel.
Martti Huuhaa Innanen on maininnut suomalaisen olevan ihmisen ja ryssän sekasikiön.
Väite perimästämme pitää varmasti paikkansa, kuuluuhan painostavasta tunnelmasta nauttiminen päällimmäisiin harrastuksiimme.
Erityisen totta sekasikiöys on Oulussa. Asukkaat ajelevat mielellään pyörällä äkeälläkin ilmalla. Lässyttävät kännykkäänsä sormenpäät tunnottomina. Pohtivat Leskisessä, että Stockmannin pyöröovet ovat eteläsuomalaisten suunnittelijoiden kosto pohjoiselle syysihmiselle.
Syksyllä huomataan, että omalla palkalla ei pysty elämään mutta kuolemaan kyllä tavallista komeammin. Syksyllä ilmenee sellainenkin seikka, että omakotitalo on nenään asti homeessa ja vastuullinen lvi-urakoitsija tehnyt silkkaa alakuloisuuttaan konkurssin.
Syksyllä etsitään puolisoa epätoivoisesti. Kumppanilla saa olla pitkittynyt flunssa, ilmoituksessa painotetaan. Sitten masentuneet kohtaavat sokkotreffeillä, joilla kuunnellaan vain Ray Charlesia ja Jose Felicianoa.
Ei kai auta muu kuin seurata perässä ja ottaa kaikki palaset irti tästä pimeästä vuodenajasta. Sillä kevät on liian pian käsillä.