Kolumni

Alkaako euroalueella loppumaton elvytys? – Jumiutuminen nollakorkoihin ei olisi terveen talouden merkki

Finanssikriisin jälkeinen aika on ollut poikkeuksellista talouspolitiikan kannalta.

-

Finanssikriisin jälkeinen aika on ollut poikkeuksellista talouspolitiikan kannalta. Erityisesti keskuspankit joutuivat turvautumaan tavallisesta poikkeaviin toimenpiteisiin. Korot menivät useissa maissa negatiivisiksi ja keskuspankit paisuttivat voimakkaasti taseitaan ostamalla markkinoilta arvopapereita. Vastaavaa ei ole aikaisemmin nähty tässä mittakaavassa.

Suomalaisille kotitalouksille tämä näkyi korkokulujen romahtamisena. Uusien asuntolainojen korko on alentunut jo alle yhden prosentin. Tämä on ennätyksellisen alhainen taso.

Vastaava on tapahtunut myös valtioille. Valtion velka on noussut selvästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Valtion korkomenot ovat kuitenkin samaan aikaan laskeneet. Suomen lainojen korot ovat olleet osittain negatiivisia. Valtio saa uutta velkaa ilman korkokuluja.

Nyt finanssikriisistä on kulunut jo yli kymmenen vuotta. Rahapolitiikkaa on ehditty normalisoida lähinnä Yhdysvalloissa. USA:n keskuspankki Fed on nostanut korkoja asteittain jo noin kolmen vuoden ajan. Lyhyet korot ovat yli kaksi prosenttia ja aivan pisimmät korot yli kolme prosenttia. Korkotaso on varsin normaali. Samaan aikaan keskuspankin tasetta on alettu pienentämään.

Euroalueella rahapolitiikan normalisoiminen on ollut vasta alussa. EKP on juuri lopettanut arvopapereiden nettomääräisen nostamisen, mutta korkoja keskuspankki ei ole vielä nostanut. Korot ovat edelleen historiallisen alhaisia ja osittain negatiivisia.

Tilanne on sama myös Japanissa, jossa rahapolitiikka on ollut poikkeuksellista pisimpään. Japanissa korot ovat olleet käytännössä nollassa jo yli kaksi vuosikymmentä. Lisäksi keskuspankin taseen käyttö on ollut hyvin mittavaa. Keskuspankin tase suhteessa BKT:hen on euroalueella 40 prosenttia ja Yhdysvalloissa 20 prosenttia. Japanissa vastaava luku on yli 100 prosenttia. Japanin keskuspankki omistaa yli 40 prosenttia kaikesta valtion velasta. Keskuspankki on viime vuosina myös ostanut osakkeita ja indeksirahastoja.

Kansainvälinen talouskasvu on hidastunut viime kuukausina. Tämä on johtanut myös rahapolitiikan uudelleen arviointiin. Yhdysvalloissa Fed muutti jo viestintää tulevista korkomuutoksista tammikuussa. Korkojen oli odotettu nousevan tänäkin vuonna, mutta nyt Fed ilmoittikin pitävänsä nostoista taukoa. Tämä yllätti markkinat ja on yksi syy vahvaan osakemarkkinoiden kehitykseen tänä vuonna.

Myös euroalueella paineet rahapolitiikan muuttamiseen ovat kasvaneet. Käytännössä tämä tarkoittaisi rahapolitiikan normalisoimisen laittamista jäähylle jo aivan prosessin alkumetreillä.

Jos euroalue päätyy taantumaan, EKP joutuisi myös lisäelvyttämään taloutta. Ohjauskorot ovat jo negatiivisia, joten toimenpiteitä pitäisi tehdä muuta kautta. Tällöin päädyttäisiin jälleen käyttämään ennen kaikkea keskuspankin tasetta. Käytännössä pankkien rahoitusta helpotettaisiin, ja/tai erilaisia arvopapereita ostettaisiin. Keskuspankin tase kasvaisi uudestaan.

Taantuma olisi hyvin hankala EKP:n inflaatiotavoitteen kannalta. EKP ei ole onnistunut saavuttamaan euroalueella inflaatiotavoitettaan, jonka mukaan inflaation pitäisi olla keskipitkällä aikavälillä lähellä kahta prosenttia. Inflaatio-odotukset ovat talouskasvun hidastuessa lähteneet uudestaan laskemaan.

Kotitaloudet, yritykset ja sijoittajat ovat toistaiseksi lähteneet odotuksesta, että rahapolitiikka normalisoituu ja korot nousevat. Talouskasvun hidastuminen on jo siirtänyt euroalueen koronnousun odotuksia eteenpäin. Mitä kauemmin korot säilyvät nollassa, sitä enemmän myös odotukset tulevista koroista laskevat. Riskinä on, että euroalue lähestyy Japanin tilannetta, jossa korot ja inflaatio ovat jymähtäneet pysyvästi lähelle nollaa.

Jos oletamme korkojen säilyvän pitkään nollassa, moni talouden laskelma muuttuu. Hyvä esimerkki tästä on virinnyt keskustelu valtion velkaantumisen rajoista ja kestävyysrajoista.

Nykyiset laskelmat lähtevät siitä, että korot nousevat lähitulevaisuudessa. Nollakoroilla myös arviot kestävyysvajeen suuruudesta pienentyvät, kun oletuksia korkomenoista sopeutetaan.

Talouspolitiikassa velan vastainen argumentointi vaikeutuisi myös yleisesti. Valtio voisi jatkossakin ottaa lisävelkaa ilman kuluja. Miksi esimerkiksi lykätä investointeja, kun korkojen kautta lykkäämisestä ei tule hyötyjä? Tällä olisi merkitystä, kun keskustellaan mahdollisista investoinneista esimerkiksi rautatie- ja tieverkkoon.

Jumiutuminen nollakorkoihin ei olisi terveen talouden merkki. Ajautuisimme talouteen, jossa elvytämme jatkuvasti. Japanissa on nyt kahdenkymmenen vuoden kokemus tästä. Korot ovat nollassa, inflaatiota ei saada pysyvästi liikkeelle ja valtion velka on tasolla, joka ei enää kestä myöskään normaaleja korkoja. Euroalueelle Japanin tien seuraaminen ja jatkuva elvyttäminen ei olisi toivottavaa.

Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.