Corinne Maier: Tervetuloa laiskuus. Tammi 2005.
Yritykset kohtelevat nykyään työntekijöitään kuin esineitä, käyttävät aikansa ja sitten heittävät pois. Viime aikoina onkin ilmestynyt paljon yrityksiä arvostelevia kirjoja, joihin tämäkin opus kuuluu. ¨
Maalitauluna on erityisesti yritysten komea ja kiillotettu julkisivu, joka rakentuu hienoista ammattinimikkeistä, kapulakielisestä yritysslangista, kauniista puheista arvoista ja luovuudesta yrityksen korkeimpina päämäärinä.
Monista muista työelämää käsittelevistä teoksista poiketen Tervetuloa laiskuus käyttää kritiikin aseina naurua ja ironiaa, sillä siten yritysmaailman tekopyhyys ja valheellisuus pystytään tehokkaimmin paljastamaan.
Erityisen tarkastelun alla on yritysten käyttämä kieli, sillä nykyisessä brändien maailmassa kieli rakentaa vahvasti todellisuutta ja yksilön identiteettiä. Esimerkiksi ilmaus "Strateginen taso koostuu globaalisten informaatiojärjestelmien integraation realisaatiosta heterogeenisesti distribuoitujen alajärjestelmien puitteissa" kuulostaa monen korvissa hienolta ja syvälliseltä, mutta ei lopultakaan merkitse mitään eikä viittaa mihinkään.
Ironisoiden Maier vertaa yritysten kieltä George Orwellin totalitaristiseen uuskieleen, josta yksilöiden on mahdotonta saada otetta ja kyseenalaistaa.
Yritysmaailma vaatiikin yksilöllisyyden vaalimisen mainostamisestaan huolimatta täydellistä kuuliaisuutta ja yhdenmukaisuutta, se tekee tämän vain hienovaraisemmin ja pehmeämmin kuin perinteinen totalitarismi.
Kepillä ja karjumalla kuria pitävien patruunoiden tilalle on tullut hiljainen ja kasvoton konsensus, joka ilmenee toisiaan lähes tauotta seuraavina uudelleenkoulutustilaisuuksina, seminaareina, kokouksina ja muina hymyilevien team managerien vetäminä joukkuehenkeä vahvistavina rituaaleina.
Työntekijän yksilöllisyyden huomioiminen tulee käytännössä esiin lähinnä vain siinä, kun hän saa potkut ja hänelle kerrotaan, että hän on itse vastuussa erottamisestaan.
Komeiden ja värikylläisten kulissien takaa löytyy raha, joka on ainoa motiivi niin työnantajille kuin työntekijöillekin.
Se, että nykyään sekä ay-liike että johtoporras kamppailevat ainoastaan rahasta, kertoo siitä, että itse työtä ei kukaan enää rakasta, jos työtä rakastettaisi, sitä tehtäisi ilmaiseksi.
"Älkää koskaan menkö töihin", Maier kiteyttää teoksensa opetuksen.
Tervetuloa laiskuus onnistuu vakuuttamaan idealistisemmankin lukijan siitä, että yrityselämä on tänä päivänä niin tyhjää ja kuluttavaa, ettei siitä koidu kenellekään mitään hyvää, ei edes johtoportaalle.
Kirja sopii eritoten viattomille ja ihanteisiin uskoville nuorille, joita yritykset suosivat juuri heidän sinisilmäisyytensä vuoksi. Työelämästä kylliksi saaneille mutta vielä lähtemistä epäröiville teos tarjoaa oivan avun päätöksen tekemisessä