Aliravitsemus on Suomessa vanhuksilla yleisempi vaiva kuin liikapaino. Kyse ei ole siitä, ettei laitoksissa hoidettaville tai palvelutaloissa asuville ikäihmisille tarjottaisi tarpeeksi ravintoa. Sitä vain ei hyödynnetä riittävästi. Syitä on paljonkin, mutta ne ovat torjuttavissa valistuksella ja tehokkaammalla valvonnalla.
Sairaaloissa on mahdollisuus lisätä ravinnonsaantia suonensisäisesti, jos muu ei auta. Keinoa on toistaiseksi käytetty vain vaikeissa tapauksissa, mutta käytännön laajentamista kaavaillaan. Se on paikallaan, jos siten voidaan vahvistaa vanhuksia ja edistää heidän toipumistaan.
Erityisen hätkähdyttäviä ovat väitteet, että ateriapalvelusta palvelukoteihin tilattavilla annoksilla ruokitaan myös omaisia. Jos sellaista epäillään, asiaan pitää puuttua. Mikäli jotkut ovat todella niin häikäilemättömiä, että rohmuavat iäkkäille omaisilleen tarkoitettua ruokaa, heidät on syytä paljastaa. Nuoremmille puutetta kärsiville on omat auttamiskanavansa. Vielä pahempi, jos menettely johtuu ahneudesta.
Tuollaiset tapaukset lienevät sentään vähäisiä ääri-ilmiöitä. Yleensä aliravitut vanhukset eivät osaa syödä oikein. Ruokahalu ja jano saattavat kadota osana vanhuuden vaivoja. Silloin on vain parannettava valvontaa. Lounaan lisäksi jaettavasta toisesta lämpimästä ateriasta luopuneiden laitosten voisi olla viisasta palata entiseen käytäntöön. Kustannus ei ole suuri. Mutta sitä ennen on katsottava, että kaikki nykyisin tarjottava ravinto hyödynnetään.
Jos lämmin ruoka tuntuu kerta-annoksena suurelta, se on mahdollista jakaa kahteen osaan. Mikroaaltouunien aikakaudella uudelleen lämmittäminen on helppoa.
Varsinkaan ikääntyneet suomalaismiehet eivät ole nuoruudessaan tottuneet nieleskelemään jäniksen ruuaksi kutsumiaan hedelmiä ja salaatteja. Jokainen löytää kuitenkin myös niistä itseään miellyttäviä makuja, kunhan joku läheinen tai hoitaja hieman opastaa. Monia ikäihmisiä miellyttää varmasti tieto, että painon alentuessa huolestuttavasti voi lisätä rasvan ja pullankin syöntiä. Ruokavalistus on ajoittain yksioikoista. Tärkeintä on, että ravinto on monipuolista.
Lääkekuurien vaikutus on aina potilaalle uusi kokemus. Hoitohenkilökunnan pitää kantaa vastuunsa ja neuvoa ikäihmisiä nauttimaan riittävästi nestettä ja ruokaa, vaikka nälän tunne heikkenisikin. Huonontuneen muistinsa vuoksi ruokailun väliin jättäviä täytyy yksinkertaisesti valvoa. Sellaista puuhaa vanhenevassa yhteiskunnassa on vastaisuudessa yhä enemmän. Tarvitaan uusia painotuksia.
paakirjoitus@kaleva.fi