Puolustusvoimat kääntää aikakonetta taaksepäin 1970-luvun suuntaan. Vuodenvaihteessa tapahtuu uudistus, jonka myötä sotilasammattihenkilöiden viroista tulee aliupseerin virkoja. Jo kertaalleen haudattu ylivääpelin palvelusarvo palaa käyttöön. Laivastossa vastaava titteli on ylipursimies.
Jatkossa aliupseeristo koulutetaan maa-, meri- ja ilmasotakouluissa sekä aselajikouluissa vuoden kestävillä kursseilla. Aliupseereista halutaan tehdä nykyaikaisen sodankäynnin ammattilaisia yleiseurooppalaisen tapaan.
Harva tulee ajatelleeksi, että sotilasammattihenkilöitä työskentelee myös armeijan musiikkipuolella. Yksi heistä on Pohjan sotilassoittokunnassa syyskuun alusta saakka palvellut klarinetisti Anni Tolvanen. Oulun soittokunnan 20-henkiseen kokoonpanoon kuuluu tällä hetkellä kolme naispuolista sotilasammattihenkilöä.
Tolvanen on kotoisin Nurmeksesta. Hän on piakkoin saamassa päätökseen opintonsa Kuopion Savonia-ammattikorkeakoulussa. Ennen kaikkea Oulun-pesti merkitsee klarinetistille koulutusta vastaavaa työtä aikana, jolloin puupuhaltajien työpaikat koko maassa ovat kiven alla.
Malka kenraalin
silmässä
Tolvasen viiden vuoden määräaikainen työsopimus puolustusvoimissa jatkuu 2011 saakka. Jos hän haluaa jatkaa vielä sen jälkeen, edessä ei ole asepalveluksen suorittaminen, vaikka sitä tästä lähtien edellytetään kaikilta sotilasvirkoihin valittavilta.
Puolustusvoimien apulaishenkilöstöpäällikkö, lippueamiraali Hanno Strang vahvistaa Kalevalle, että kaikki vuodenvaihteessa virassa olevat voivat jatkaa vanhoina työntekijöinä, vaikka he olisivatkin määräaikaisia, jos he muuten täyttävät vaatimukset. Asepalvelukseen saa kyllä suorittaa, mutta sitä ei vanhoilta työntekijöiltä jatkossakaan vaadita.
Tasan puolet Oulun sotilassoittajista on opistoupseereita: luutnantteja ja yliluutnantteja, joiden nyt jo lakkautettu peruskoulutus kesti kaksi ja puoli vuotta. Toinen puoli on sotilasammattihenkilöitä. Opistoupseerien osuus kuitenkin vaihtelee soittokunnittain.
Silloin tällöin soittokuntien upseerivaltaisuus on herättänyt kysymyksiä yleisön keskuudessa. Puolustusvoimien sisällä sotilasmuusikkojen koulutustason muistetaan häirinneen erityisesti kenraali Gustav Hägglundia. Hän junaili omiin kauluslaattoihinsa neljännet leijonat, mutta soittajilta olisi pitänyt karsia ruusukkeita. Kymmenittäin luutnantteja ja yliluutnantteja torvet tai pillit suussa ei oikein vastannut kenraalin käsitystä upseeristosta.
Tavallaan opistoupseerikoulutus oli myös pelastamassa sotilassoittokuntia 1990-luvun kovissa säästöpaineissa, koska se integroi soittajat saumattomasti puolustusvoimien yleiseen henkilöstöjärjestelmään. Opistoupseereille olisi soittokuntien lakkautusten jälkeen pitänyt ensisijaisesti järjestää muuta työtä puolustusvoimissa.
Kylmiltään marssikeikalle
Anni Tolvanen on sulahtanut armeijan harmaisiinsa luontevasti. Minkäänlaista vinoilua hän ei ole kohdannut. Oululaisten jäyhä pohjoispohjalainen temperamenttikin on vähin erin alkanut tuntua kotoisammalta.
"Soittokunnassa henkilö ja hänen osaamisensa merkitsevät enemmän kuin sukupuoli. Ja Hiukkavaara on myös sen verran kaukana kaupungista, ettei kovin usein tule liikuttua siviilissä firman kuteet päällä", Tolvanen sanoo.
"Minut on yllättänyt myönteisesti, miten mukavia ihmisiä muut soittajat ovat. Sopeutuminen on tapahtunut helposti. Puolustusvoimien suhteen tulee vielä joissakin käänteissä yllätyksiä, koska se toiminta ei ole minulle kovinkaan tuttua."
Syyskuussa Tolvanen sai tulikasteensa sotilassoittajana, kun hän joutui heti toisena työpäivänään marssikeikalle eturiviin.
"Meinasin saada vähän huonon alun työrupeamalle. En ollut tottunut marssimaan ja soittamaan yhtä aikaa. Tyylipisteitä tuskin keräsin, mutta kokemuksesta on hyvä ponnistaa ylöspäin."