Maailma on niinkin kummallinen paikka, että siellä kaksi aikuista miestä pyörittää bändiä, jonka instrumenttiarsenaali rajoittuu hammond-urkuihin ja rumpuihin. Nämä kummalliset kaverit ovat Hypnomen-yhtyeestä tutut Sami Nieminen ja Juha Litmanen. Bändin ja samalla debyyttialbumin nimi on ytimekkäästi Nieminen & Litmanen.
Nieminen & Litmanen perustettiin Helsingin pimenevässä syysillassa vuonna 2001. Ensimmäisen esiintymisensä bändi teki samassa kaupungissa järjestetyssä Lasse Mårtenson -illassa.
Kaksikko haki inspiraationsa suurelta osin ruotsalaiselta Hansson & Karlssonilta, jonka Hansson juuri se sama Bo Hansson, joka taikoi itsestään pienen progelegendan kuvittamalla sävelin Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogian. Kaksikon suomalaisista hengenheimolaisista voisi mainita kosketinvelho Tommi Lindellin ja kitaristi Vesa Anttilan takavuosien Swinghufvuds-yhtyeen.
Kovasti pohjoismaisiksi Nieminen ja Litmanen julistautuvatkin. Yhtye kuvailee musiikkiaan Scandinavian Action Jazziksi ja yksi levyn kappaleista on nimeltään Stockholm.
"Kerran joku keksi, että me esitämme Scandinavian Action Jazzia, ja määritelmä jäi elämään omaa elämäänsä. Onhan olemassa myös Scandinavian Action Rockia", urkuri Sami Nieminen muistuttaa.
"Eikä siinä mitään, hyvinhän Scandinavian Action Jazz kuvaa meidän musiikkiamme", hän lisää.
Sami Niemisellä on tarjota bändistä SAJ:n lisäksi vielä toinenkin määritelmä.
"Me olemme Litmasen kanssa se alien, joka pomppasi ulos Hypnomenin rintakehästä."
Mutta ilmeisesti Nieminen & Litmanen ei kuitenkaan ole se alien, jonka perässä muut hypnomenit ravaavat valtoimenaan yrittäen liiskata sen hengiltä.
"Ei, mitään tuollaista ei ole ollut havaittavissa", Nieminen vakuuttaa.
Leo Jokela bailaa
Sami Nieminen toteaa, että useat levyn kappaleista ovat elokuvamusiikkia elokuviin, joita ei ole olemassakaan.
"Kun meidän kappaleissa ei ole sanoja, ne tulevat täyteen tunnelmakuvia. Esimerkiksi A Man From Marseille, Vesuvius ja Leo Jokela (bailaa Kalastajatorpan pyöreässä salissa vuonna 1969) voisivat aivan hyvin olla elokuvamusiikkia", Nieminen hahmottelee.
Ja eikö Leo Jokela (bailaa Kalastajatorpan pyöreässä salissa vuonna 1969) voisi aivan yhtä hyvin olla Mauri Sariola (bailaa Klaus Kurjessa vuonna 1969)?
"No, kyllä kai se sitten voisi niinkin olla", Nieminen hymähtää.
Klaus Kurjesta on helppo siirtyä levyn tuottajaan Lasse "Denver" Kurkeen. Luulisi, ettei urkujen ja rumpujen varassa etenevää musiikkia voi oikeastaan tuottaa mitenkään.
"Äänitimme levyn Hollolassa parissa päivässä. Lasse oli äänityksissä hyvä hengenluoja ja se oli nimenomaan Lassen idea, että 'tehdään livenä'. Esimerkiksi sovituksia meidän ei enää studiossa tarvinnut juurikaan arpoa, ne olivat jokseenkin valmiita. Mutta se oli elämäni mukavin studiosessio", Nieminen ylistää visiittiä Hollolaan.
"Kuin petroskoilainen bändi vuosimallia -73"
Lasse Kurki vierailee levyllä myös kitaristina. Nieminen & Litmasen keikkavieraisiin on lukeutunut muun muassa Jonna Tervomaa.
"Tervomaan vierailut ovat olleet hienoja tapahtumia. Jonnalla on uskomattoman kaunis ääni", hammondisti kiteyttää.
Sami Nieminen painottaa, että jäsenmäärästään huolimatta Nieminen & Litmanen on yhtye, eikä missään tapauksessa duo.
"Yhtye ilman muuta. Eihän kukaan koskaan puhu Pet Shop Boys -duostakaan, vaan aina yhtyeestä."
Siis yhtye Nieminen & Litmanen. Lyhennys kuuluu NL, eli vähän kuin Neuvostoliitto. Sehän sopii, sillä levynsä kannessa herrat näyttävät talvipalttoissaan sangen vallankumousromanttisilta.
"Sitähän tässä on naureskeltu. Vanhat herrat vetää, ja pinnassa on tietynlainen kotikutoisuus ja minimalistisuus. Meidän musiikillinen perimämme on ajoilta, jolloin Neuvostoliitto vielä oli olemassa. Me olemme kuin petroskoilainen bändi vuosimallia -73", Sami Nieminen määrittelee.
