Viileä hämärä kattaa jo Algerin kuuluisan vanhankaupungin Kasbahin kapeat ja sokkeloiset kadut, vaikka iltaan on vielä matkaa. Tähän labyrinttiin tylsyi aikanaan vapautusliike FLN:n vastarintamiehiä jäljittäneiden ranskalaissotilaiden terä Algerian katkeran itsenäisyyssodan aikana 1954-62.
Kasbah nousi taas vastarinnan keskipisteeksi kun Algeria viime vuosikymmenen alussa suistui pitkään ja veriseen sisällissotaan. Viime vuosiin asti se on tarjonnut tukikohdan Algerian hallitusta ja länsimaalaisia vastaan iskeneille ääri-islamilaisille taistelijoille.
Ulkomaalaisen tai algerialaispoliisin käyskentely syvälle Kasbahiin on ollut hengellä leikkimistä.
Mutta nyt tunnelma on leppoisa. "Maallistuneista" pääkaupunkilaisista pitkine partoineen ja kaapuineen erottuvat islamistitkin neuvovat suopeasti reittiä eteenpäin.
Armahdusohjelma eheyttää maata
Ilmapiiriin vaikuttaa ratkaisevasti presidentti Abdelaziz Bouteflikan valmistelema laaja armahdusohjelma, jonka hallitus käynnisti viime keväänä sen jälkeen kun algerialaisten enemmistö hyväksyi sen kansanäänestyksessä.
Ohjelma näyttää lyöneen viimeisen pisteen toista vuosikymmentä kestäneelle sisällissodalle, jossa kuoli ja katosi 150 000-200 000 ihmistä.
Heistä valtaosa oli suojattomia siviilejä, joita ääri-islamilaiset teurastivat tiheään toistuneissa joukkomurhissa.
Algerialaisille ajanjakso oli yhtä raskas kuin Ranskaa vastaan käyty voitokas itsenäisyyssota, joka vaati eri arvioista riippuen puolesta miljoonasta miljoonaan uhria.
Sisällissota alkoi, kun äärivanhoillinen Islamilainen pelastusrintama FIS oli voittanut selvän enemmistön maan historian ensimmäisten vapaiden parlamenttivaalien ensi kierroksella joulukuussa 1991. FIS ajoi islamin jyrkimpiä tulkintoja yhteiskuntaelämää säätäviksi laeiksi Algeriaan, joka on kuulunut arabimaista maallisimpiin ja länsimaisimpiin.
Monipuoluedemokratiaa Algeriaan äänekkäästi ajaneet Euroopan maat ja Yhdysvallat ummistivat visusti silmänsä ja suunsa kun maata itsenäisyydestä asti hallinnut FLN-puolue, Ranskaa vastaan taistelleen vapautusliikkeen poliittinen jatke, mitätöi armeijan tuella vaalituloksen, peruutti toisen kierroksen ja aloitti islamistien joukkopidätykset.
FIS käynnisti aseellisen taistelun, joka kärjistyi nopeasti äärimmäisen raa´aksi molemminpuoliseksi tappamiseksi. FIS:istä irronnut vielä jyrkempi siipi GIA syyllistyi kokonaisten kylien asukkaiden kurkunleikkauksiin. Armeija ja turvallisuusjoukot vastasivat samalla mitalla.
Koston ja väkivallan kierre alkoi oieta vasta vuonna 1999, jolloin itsenäisyyssodan veteraani Bouteflika nousi valtaan ja julisti ensimmäiset armahduksensa. Uusimmasta ohjelmasta hyötyvät sekä aseensa luovuttavat islamilaistaistelijat että heidän uhrinsa, joille tarjotaan korvauksia menetyksistään.
Rauha on
yhä hauras
Mielikuva Algeriasta hengenvaarallisena tappotantereena ei silti ole vielä haihtunut. Ulkomaalainen on Kasbahissa yhä harvinainen ja uteliaisuutta herättävä vieras.
Rashidi Abdelbrahim viittoo kutsuvasti kaariportin takaa kapean Amrouni Smail-kadun alaspäin viettävillä portailla. Hän haluaa esitellä 1500-luvun turkkilaiskaudella tehdyn talonsa, sen yhtä vanhan kaivon sekä katolta aukeavan maiseman yli Algerin ja merenlahden.
Vastaavaa esitystä seuraa eri puolilla maailmaa usein verhottu tai suora pyyntö pienestä lahjasta. Täällä siitä ei ole puhettakaan. Päinvastoin perhe kutsuu kahville. Kasbahin asukkailla on suuri tarve osoittaa ulkomaailmalle, että valtaosa heistä on sanoutunut irti islamilaisten äärijärjestöjen tavoittelemasta elämänmuodosta.
Algerian rauhankehitys ja kansallinen eheytyminen riippuvat siitä, riittääkö Bouteflikan hallituksella kykyä ja halua selvittää myös turvallisuusjoukkojen tekemät raakuudet. Yhtä tärkeää on, että hallitus onnistuu kohentamaan näkyvästi ja nopeasti sodasta toipuvien algerialaisten elinoloja.
Ääri-islam odottaa vain uutta syvää tyytymättömyyden aihetta noustakseen esiin.
Sodanlietsojat vaikuttavat yhä
Lietsojatkin ovat tallella. Vaikka FIS ja GIA ovat lopettaneet aseellisen toimintansa, niiden ääriainesten uskotaan jakautuneen pieniin, al Qaida-verkostoon yhteydessä oleviin tai sen lailla toimiviin soluihin. Ne tekevät edelleen yksittäisiä aseellisia iskuja, mutta ennen kaikkea pitävät yllä valmiutta käydä hallituksen kimppuun.
Jos olosuhteet alkavat taas taantua, ne pyrkivät käynnistämään laajamittaisen väkivallan nopeasti. Viestin levittäminen on helpompaa kuin ennen: Kasbahin katoille on kasvanut vuosikymmenessä tiheä satelliittilautasten metsä.
Eikä vaurastuminen suju helposti. Sota romutti ulkomaisten yritysten sijoitukset ja matkailuelinkeinon, väkiluku on itsenäistymisen ajoista kolminkertaistunut 33 miljoonaan ihmiseen. Pääkaupungin Algerin väkiluku on kaksinkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä yli kolmeen miljoonaan. Alati kasvava korkeiden kerrostalojen esikaupunkiverkosto vuokrakasarmeineen luo kasvualustan ääri-islamilaisuudelle ja katkeruudelle.
Toiveikkuutta paremmasta ruokkii raakaöljyn korkea hinta. Se hyödyttää öljynviejämaiden järjestön Opecin perustajin kuuluvaa Algeriaa huomattavasti.
Maailma on kuitenkin täynnä esimerkkejä siitä, että yhtä helposti kuin öljy voi tuoda vakauden, se voi sen myös viedä.