Punaisen puutalon alakerrasta avautuu näkymä syksyiselle peltoaukealle. Maisemaa täplittävät maatalot ja aukean reunoilla sankka metsikkö, jonka ääriviivoja aamun usva pehmentää.
Jotakin tällaista näki ehkä myös kansalliskirjailija Aleksis Kivi (oikealta nimeltään Stenvall), kun hän lapsena tähyili ulos kotinsa ikkunoista. Mitä mahtoi liikkua pienen pojan mielessä?
- Kiven lapsuudesta kerrotaan, että se oli vapaa ja onnellinen, selvittää museoamanuenssi Anne Alasmaa.
Olemme kirjailijan syntymäkodissa Palojoen kylässä Nurmijärvellä. Talo toimii nykyisin museona, jossa voi piipahtaa eläytymässä Kiven varhaisiin vuosiin.
Mansardikattoinen talo on entisöity tarkasti sen näköiseksi, kuin se kirjailijan aikana oli. Autenttiseksi rakennusta ei silti voi kutsua, sillä valtaosa esineistä ja huonekaluista on peräisin kylän muista kodeista.
Tupaan astuvaa vierasta tervehtivät hyllyiltä koristeelliset saviastiat ja tuohituokkoset. Huoneen keskipisteenä on Stenvallien perheen ruokapöytä, jonka päällä lepäävät sakset ja kaulauslauta muistuttavat Kiven isän ammatista.
- Räätälihän istui usein pöydällä työskentelemässä.
Aleksis-poika syntyi lokakuun 10. päivä vuonna 1834 Erik Stenvallin ja Annastiina Hambergin perheeseen neljäntenä lapsena. Vartuttuaan hän sai osallistua arkisiin töihin, kuten jälkikasvulla oli tuolloin tapana.
Varsinkin metsästys oli Kivelle mieluisaa puuhaa. Siitä todistaa vitriinissä komeileva puinen linnustusansa, jonka hän on tiettävästi nikkaroinut itse.
Viiden minuutin kävelyn päässä kotitalolta sijaitsee Taaborinvuori, jonne Kivi tovereineen kokoontui leikkimään kirkonmenoja. Merkkejä kirjailijan kutsumuksesta ilmeni jo tuolloin.
- Aleksis tykkäsi olla pappi, koska hän oli hyvä keksimään tarinoilla höystettyjä saarnoja.
Lapsuus Palojoella jäi lyhyeksi, sillä Kivi lähetettiin jo 12-vuotiaana Helsinkiin jatkamaan opintojaan.
Kun hän myöhemmin vieraili kotiseudullaan, hän asui ja kirjoitti talon vinttikamarissa. Nyt kävijöitä odottaa siellä virtuaalivisa, jossa pääsee testaamaan, kuinka hyvin kansalliskirjailijan kieli on hallussa.
Kun Seitsemän veljeksen sankarit sisustivat tupaansa jouluksi levittämällä olkia permannolle korttelin verran, paljonko olkia laitettiin? Ehkä korttipakan paksuudelta?
Äh, väärä vastaus! Kortteli on vanha pituusmitta, joka vastaa noin 15 senttimetriä, kone ilmoittaa.
Palojoelta matka jatkuu Tuusulan Syvälahteen, missä Kivi vietti elämänsä viimeiset kymmenen kuukautta veljensä Albert Stenvallin mökissä.
Riukuaidan reunustamalla aukiolla kylpee auringossa pieni, vaalea rakennus. Linnut visertävät puissa. Olikohan tunnelma näin idyllinen myös sinä maaliskuun päivänä vuonna 1872, kun kuolemansairas kirjailija tuotiin mökkiin?
Ehkä. On kuitenkin vaikea sanoa, kuinka paljon Kivi enää tarkkaili ympäröivää maailmaa.
- Pahimmillaan kunto oli sellainen, että hän hoki kahta sanaa, kertoo museovirkailija Heidi Koponen.
Lopullisen romahduksen kirjailijan terveyteen oli aiheuttanut Seitsemän veljestä -romaanin murskakritiikki. Sen vuoksi hän oli joutunut Lapinlahden mielisairaalaan, mistä Albert-veli haki hänet kotiinsa hoidettavaksi.
- Korvaukseksi hän sai Nurmijärven kunnalta viisi tynnyrillistä rukiita.
Mökki on säilynyt lähes prikulleen alkuperäisessä asussa. Tallella ovat paitsi veljen perheen huonekalut myös kirjailijan kävelykeppi ja ylioppilaslakki. Mustaa hattua ei tosin uskoisi ylioppilaan päähineeksi.
- Väri on sikäli armeliaampi, että lakkia pidettiin ihan arkikäytössä, Koponen selvittää.
Entä onko koristeellinen sänky kamarin perällä Kiven kuolinvuode? Mahdollisesti. Näin ajatteli ainakin taiteilija Albert Gebhard, joka akvarellissaan maalasi hänet kyseiselle pedille.
Loogisempaa olisi silti, että kirjailija olisi viettänyt sairausaikansa vaatimattomammassa sängyssä, joka löytyy tuvan puolelta.
Mökin pihaan on eksynyt kaksi japanilaisturistia, Erika ja Yosuke Atayama. Heille kansalliskirjailija ei ole tuttu, mutta pariskunta tutkailee silti asumusta mietteliäänä.
- On todella uskomatonta, että näin pienessä talossa on elänyt kuusi ihmistä, Erika Atayama ihmettelee.
Kiinnostusta herättää myös pihalla liehuva runosalko, johon koululaiset ovat ripustaneet itse kirjoittamiaan värssyjä.
”Jos nälkä yllättää, voi syömään mennä kavereiden kanssa. Nauttia lämpimän aterian pikaruokalassa. Hesessä, Mäkissä, Subissa tai Burger Kingissä”, lukee yhdessä kankaanpalassa.
Mitäköhän kansalliskirjailija tuumisi tästä? Olisi ehkä vain mielissään - kuvasihan hän itsekin aikalaistensa arkea rehellisesti ja turhia kaunistelematta.
Aleksis Kiven syntymäkoti ja kuolinmökki ovat syksyllä auki pääosin vain tilauksesta. Varaa opastus etukäteen.