Alat­tios­sa af­rik­ka­lai­sit­tain

Lauantai-iltana kuuden aikoihin Altan, suomeksi Alattion, autiossa keskustassa ei juuri liikkunut muita ihmisiä kuin pari afrikkalaista maahanmuuttajaa, jotka varovasti pyöräilivät edestakaisin suojasään liukastamilla jalkakäytävillä.

Kuva: Jarmo Kontiainen

Lauantai-iltana kuuden aikoihin Altan, suomeksi Alattion, autiossa keskustassa ei juuri liikkunut muita ihmisiä kuin pari afrikkalaista maahanmuuttajaa, jotka varovasti pyöräilivät edestakaisin suojasään liukastamilla jalkakäytävillä.

Käytiin lyhyt mutta ikimuistoinen keskustelu:

"Me emme puhu norjaa", valittelivat nämä pyöräilijät, kun heiltä tiedusteltiin pakkoruotsilla Altan kulttuurisalin sijaintia.

"Emme mekään", vastasivat kysyjät.

Niinpä vaihdettiin kieltä:

"Puhutteko ehkä englantia?"

"Yes, we do!" - Vaan eivätpä miehet osanneet neuvoa kulttuurisalin sijaintia englanniksikaan.

Sen sijaan he ystävällisesti suosittelevat pistäytymään läheisellä poliisilaitoksella, "tuolla päin, torin laidalla talon takana". Siellä tiedetään varmuudella, missä Altan eri kohteet sijaitsevat.

Koska oululainen osaa pelätä polliisia, tuntui luontevammalta poiketa tiedustelemaan taksin puhelinnumeroa läheiseltä terveyskeskuksen päivystyspolilta.

"Mihin te taksia tarvitsette, tuossahan se sali on muutaman kymmenen metrin päässä", ihmetteli nuori ensihoitaja.



Monituhatvuotinen Alta


Oulun kaupunginorkesterin viikonvaihteessa tapahtunut Altan-vierailu myös korosti enemmän nykyisyyttä ja muualta lainattua kulttuuria kuin paikallisuutta.

Altan arvioiminen vain tämän päivän markkinatalouden muistomerkkien perusteella johtaa helposti harhaan. Ikivanhalta kohtaamis- ja kauppapaikalta löytyy runsaasti omaakin kulttuuriperintöä, onhan Alta-vuonon ja -joen rantamilla asuttu vähintään 10-12 tuhannen vuoden ajan.

Altan kaupungin kulttuurihistoriallinen ylpeydenaihe ovat Altan museo ja sen ympäristössä rannalla sijaitsevat kalliopiirrokset, jotka 1985 hyväksyttiin Unescon Maailman perintö -listalle (World Heritage List).

Piirrokset löydettiin vuonna 1972. Vanhimmat niistä ovat yli 6 000 vuoden takaa ja nuorimmat 2000-vuotiaita. Yhteensä piirroksia tunnetaan nelisentuhatta.



Hyljelahden rannalla


Altan museo on Finnmarkin läänin toiseksi suosituin matkailukohde. Kesäkautena siellä vierailee noin 60 000 turistia.

Museo on myös siinä mielessä harvinainen kulttuuri-instituutio, että noin 70 prosenttia sen menoista katetaan pääsylipputuloilla ja matkamuistojen myynnillä.

Norjan valtion vuosittainen tuki museolle on vain 10-11 prosentin luokkaa kokonaisbudjetista

Kalliopiirroksia on Altan alueella viidessä eri kohteessa. Hjemmeluftin alue, jossa Altan museo sijaitsee, on vanhemman saamelaisen Jiepmaluokta-nimen norjalaisväännös. Jiepmaluokta tarkoittaa hyljelahtea.



Punaruskeita hahmoja


Museorakennuksen lähistöllä yleisö voi tutustua 11 erilaiseen kuvakenttään, joita yhdistää kolmisen kilometriä pitkä polkujen verkko.

Hjemmeluftin kallioperä on osittain uudelleen kiteytynyttä harmaanvihreää hiekkakiveä eli metahiekkakiveä.

Piirrokset hakattiin kallioon kovilla kivitaltoilla; ensin ääriviivat ja sen jälkeen muut viivat ja pinnat.

Useimmat kuviot on maalattu punaruskealla värillä. Piirrokset kuvaavat ihmisten ja heidän toimiensa ohella paikallisia eläimiä: peuroja, hirviä, karhuja, koiria, susia, ankkoja, hanhia, kettuja, lohia, valaita, joutsenia ja merimetsoja.



Rituaalipaikka


Todennäköisesti kalliopiirrosalue toimi rituaalipaikkana, jossa ihmiset tapasivat säännöllisesti. Alueella oli myös pysyvää tai puolivakituista asutusta.

Tieteellisesti piirroksia on tutkittu ja dokumentoitu muun muassa Tromssan yliopiston arkeologian laitoksella professori Knut Helskogin johdolla.

"Kalliopiirrokset kuvaavat ihmisten uskomuksia ja rituaaleja. Silloin elettiin yhteiskunnassa, jossa talous perustui kausiluonteiseen metsästykseen ja kalastukseen", arvioi professori Helskog.

"Nämä ihmiset todennäköisesti uskoivat, että henget päättävät kaikesta, ja siksi oli tärkeää olla heidän kanssaan hyvissä väleissä. Kalliopiirrokset olivat yhdysside tässä kommunikoinnissa. Ne sijaitsivat erikoisilla paikoilla, missä yhteys henkien ja ihmisten maailman välillä oli hyvä."

"Jotkut eläimet voivat edustaa esivanhempia tai toteemieläintä, joista ihmiset uskoivat polveutuvansa."

Helskog korostaa, että kalliopiirrosten tulkinnat jäävät yhä avoimiksi. Yksiselitteisiä vastauksia niiden merkityksestä ei voi antaa.

Ilmoita asiavirheestä