Euroopan parlamentin vaalien tulos osoittaa, että 25 jäsenvaltion muodostama uusi suuri unioni on lohduttoman kaukana kansalaisten arjesta. EU:n päätöksentekojärjestelmä kärsii legitimiteetin puutteesta.
EU-vaalien tulosta on luettu eri puolilla Eurooppaa tyrmistyneinä. Vaikka EU laajeni fanfaarien soidessa vappuna 25-jäsenvaltion yhteisöksi ja kasvoi entistäkin mahtavammaksi tekijäksi, EU-kansalaisten enemmistö viittasi kintaalla sen ainoalle kansanvaalilla valittavalle elimelle, parlamentille. Äänestysprosentti romahti sunnuntaina 45,5:een. Jo viisi vuotta sitten mentiin silloisessa 15 maan EU:ssa täpärästi 50 prosentin kriittisen rajan alapuolelle.
Näiden vaalien äänestysprosenttia pudottivat monet uudet jäsenmaat, joissa äänestettiin todella laiskasti. Esimerkiksi Slovakiassa äänestysprosentti jäi 17:ään. Puolalaisista äänesti vain viidennes ja tshekeistä 28 prosenttia. Tulos olisi vieläkin huonompi ilman Belgiaa ja Luxemburgia, joissa uurnilla kävi 90 prosenttia äänestäjistä. Suuret maat Saksa, Ranska ja Britannia pudottivat Suomen tavoin EU:n keskimääräistä äänestysvilkkautta.
Kun hallituspuolueet kärsivät monissa EU-maissa kirveleviä tappioita ja parlamenttiin rynni voimalla uusia EU-vastaisten puolueiden edustajia, ei ole liioiteltua sanoa, että EU:n päätöksentekojärjestelmä on ajautunut kriisiin tärkeän huippukokouksen alla. EU:n parlamentti ei kiinnosta eikä nauti enemmistön luottamusta.
EU:n huippukokouksen on määrä valita komissiolle uusi puheenjohtaja vielä tällä viikolla sekä päättää uudesta perustuslaillisesta sopimuksesta, joka vahvistaa EU-parlamentin asemaa. Asetelma on hämmentävä ja nurinkurinen: mitä enemmän parlamentin valtaa on lisätty, sitä vähemmän EU:n parlamenttivaalit ovat kiinnostaneet.
Huippukokouksen on syytä katsoa peiliin. EU:n parlamentin vallan lisäystä on perusteltu juuri sillä, että se tuo unionin lähemmäksi kansalaisia. Totuus taitaa olla jossakin muualla. Vaalien perusteella näyttää siltä kuin jäsenmaiden kansalaiset ajattelisivat, että mitä suurempi unioni ja sen parlamentti ovat, sitä etäämmältä ja vaikeammin hallittavalta sen päätöksentekojärjestelmä tuntuu.
Käsitys ei ole väärä. EU:n 732-jäseninen parlamentti ei ole aidon kansanvallan ilmentymä ja instrumentti. Todelliset päätökset tehdään huippukokouksissa, ministeritasolla ja komissiossa. Uusi perustuslakikaan ei muuta olennaisesti näitä valtasuhteita, vaikka sen on määrä vahvistaa parlamentin asemaa.
Kansalaisten EU on nyt vielä etäämpänä kuin ennen vaaleja, mutta se tuskin muuttaa mitään. Valta jaetaan demokratiassa niillä äänillä, jotka vaaleissa annetaan. EU:n poliittinen johto ryhtyy elämään ensi sokin mentyä ohi omaa elämäänsä ja kansalaiset omaansa. EU:n elinten valtasuhteita ei muuteta siksi, että äänestysinto laski. Se on laskenut jo neljännesvuosisadan vaalit vaaleilta.
Vaalituloksella on kuitenkin konkreettista vaikutusta. Keskusta-oikeisto vahvisti suhteellista asemaansa EU:n parlamentissa. Se on jo vaatinut vaalien perusteella komission puheenjohtajan virkaa omalle edustajalleen. Tämä heikentää SDP:n puheenjohtajan Paavo Lipposen mahdollisuuksia nousta EU:n johtoon.
EU:n ulkoministerikokoukseen osallistunut Erkki Tuomioja sanoi sen harvinaisen selkeästi maanantaina. Se olisi tiedetty ja nähty toki muutenkin. Tuomiojan lausunnossa kiinnittääkin huomiota se, kuinka nopeasti hän halusi tuoda tosiasiat suomalaisten tietoon.