Vaala Kesällä Alassalmeen siirretty, vanhasta lähes uudenveroiseksi kunnostettu ruoripotkurilossi on täyttänyt kaikki odotukset Manamansalon saaren ja mantereen välisessä liikenteessä. 60 tonnin lastin vetävä lossi ei ole hyytynyt edes paukkupakkasissa.
"Kyllä tämä nyt hyvin sujuu, kun uskaltaa päästellä reippaasti rantaan asti. Aluksi piti vähän opetella uuden aluksen tavoille, kun oli pitkään ajanut vaijerilossia. Enää eivät asiakkaat tuhahtele liian varovaisesta menosta", lossinkuljettaja Pekka Valtanen myhäilee.
Kesällä lossin kulkua varmistaa vieläkin vaijeri. Se kuitenkin pudotettiin pois kyydistä jo lokakuussa, sillä talvella jäinen ränni pitää lossin oikealla uralla.
Uoman reunalla jään vahvuus on kolmisenkymmentä senttiä. Umpeen jäätyminen ei ole uhannut, ja vain kerran lossi on seissyt kovan tuiskun takia. Sohjo ja jäälautat on opittu painamaan potkurivirralla jään alle, eikä kulun uskota enää katkeavan.
Yhdentoista vuorolla yksin saareen matkustava Marjukka Villi-Kauppinen on talviseen järvimatkaan tyytyväinen. Vieremältä aamuhämärissä ajelemaan lähtenyt seminologi kuskaa tärkeää lastia: auton typpisäiliössä on uuden elämän siemeniä Manamansalon lehmiä varten.
"Hieno juttu, että yli pääse nyt myös talvella. Jos ajaisin saareen toista kautta, kiertoa tulisi 80 kilometriä."
Kesällä Suomen sisävesien pisimmällä, 750 metrisellä lossireitillä laivataan autoja yli tuhatkin vuorokaudessa. Moni suositulle lomasaarelle saapuva valitsee kuuden minuutin järvimatkan ihan tunnelman vuoksi.
"Talvella on aika hiljaista. Saarella asuvien lisäksi lossia käyttävät lähinnä talvimökkeilijät ja koneurakoitsijat", Pekka Valtanen kertoo. Yöllä reitillä ei ole kulkijoita usein moneen tuntiin. Silloin kuljettajalla on hyvää aikaa aluksen huoltoon.
Alassalmen lossiliikenteestä vastaa viiden miehen porukka, mutta kuudettakin kuskia on lupailtu. "Ennen pidettiin lomat talvella ja loppuaika meni kevättä odottaessa kortistossa. Nyt työtä on ympäri vuoden ja lomat saadaan pitää kuten muutkin ihmiset", Valtanen sanoo tyytyväisenä.