Hallituksen tavoite saada nuoret nopeammin opiskelemaan ja työelämään on oikea. Sitä ei kuitenkaan pidä toteuttaa vaarantamalla alan tai opiskelusuunnan vaihtoa.
Hallitus on ottanut kunnianhimoiseksi tavoitteekseen saada nuoret nopeasti koulunpenkiltä opiskeluputkeen ja sitä kautta työelämään. Pidetäänhän opiskelun aloittamisen viivästymistä ja sen myötä tapahtuvaa valmistumisen venymistä merkittävänä työuria lyhentävänä tekijänä.
Nuorten nykyistä nopeampi pääsy koulutukseen ei kuitenkaan saa tapahtua sen kustannuksella, että toisilta viedään mahdollisuus uuteen ammattiin tai opiskelusuunnan vaihtoon. Nyt on vaarassa käydä näin.
Jo pidemmän aikaa kansalaisia on pohjustettu ymmärtämään, ettei tulevaisuudessa riitä opiskelu vain yhteen ammattiin. Yhden ammatin kokoikäiset uraputket käyvät aina vain harvinaisemmiksi.
Työelämä muuttuu kiihtyvällä vauhdilla. Tähän vaikuttavat paitsi nopeat suhdannevaihtelut, myös teollisuuden ja muun talouden rakenteiden muutos, jonka vaikutukset näkyvät voimakkaana juuri tällä hetkellä. Niinpä tänään opitulla ammatilla ei välttämättä ole käyttöä tulevaisuudessa.
Koulutusjärjestelmää on pidemmän aikaa moitittu siitä, ettei se kykene vastaamaan työelämän tarpeisiin. Ammattilaisia tehtaillaan aloille, joilla ei ole kysyntää heille.
Koulutuksen uudistaminen näkyy käytännössä vasta vuosien kuluttua. Ongelma on siinä, että tuskin kukaan osaa sanoa, mitkä tämän päivän opiskelusuunnista kantavat kauas vuosikymmenten päähän ja antavat myös työtä ja toimeentuloa.
Tämän vuoksi yhteiskunnan täytyy olla joustava ja kyetä tarjoamaan mahdollisuus uuden ammatin opiskeluun elämän eri vaiheissa. Yhtä lailla nuorella tulee olla tie uudelle uralle kuin iäkkäämmälläkin.
Hallituksen kaavailut valita korkeakouluihin ensisijaisesti vain uusia opiskelijoita vaikeuttaa alan vaihtoa ja toimii täysin tavoitettaan vastaan.
Niiden opiskelijoiden, jotka kokevat valinneensa väärän opiskelutien, mahdollisuus suuntautua uusiin opintoihin heikkenee. Väärät valinnat ovat yleisiä ja inhimillistä.
Kouluiässä läheskään kaikilla ei ole edellytyksiä tehdä uravalintaa, vaan se kypsyy ajan kanssa. Monelle ensimmäisen opiskeluvuoden aikana saattaa valjeta, ettei ainakaan tämä ala ole sitä mitä haluaa.
Hallitus tekee karhunpalveluksen nuorille, jos se hallinnollisin toimin pakottaa opiskelemaan vastoin tahtoa.
Jos uusia opiskelijoita suositaan, se johtaa herkästi siihen, ettei nuori hae vaihtoehtoista opiskelupaikkaa, vaan jää vaikka pidemmäksi aikaa odottamaan päätavoitteeseensa pääsyä. Tämä johtaa tarpeettomiin välivuosiin ja päinvastaiseen lopputulokseen kuin muutoksella tähdättiin.
Työelämä vaatii tänään yhä enemmän monitaitoisia osaajia. Tämä tuskin muuttuu muuksi tulevina vuosikymmeninä.
Yhteiskunnan tarpeista katsottuna opiskelu kannattaa aina.
Se luo pohjaa laaja-alaiselle osaamiselle, jota tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Osaaminen puolestaan on menestyksen ydinkysymys niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta.