Suomalaisten yritysten suhdannenäkymät heikkenevät nopeasti. Samanlaista viestiä kantautuu muualtakin Euroopasta. Edes keskuspankkien koronlaskut eivät tunnu tepsivän nyt.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK edeltäjineen on mitannut suomalaisten yritysten odotuksia jo 1960-luvun lopulta suhdannebarometrien avulla. Aaltoliikettä suhdanteet ovat aina, mutta vain kerran käyrät ovat sukeltaneet alaspäin yhtä jyrkästi ja nopeasti kuin nyt. Silloin edettiin vuotta 1990 ja lähestyttiin aikaa, josta nyt puhutaan suuren laman vuosina.
Tänä vuonna tapahtunut käänne näyttää aivan siltä kuin lattia olisi kerralla kadonnut alta - eikä vielä edes tiedetä, missä ja milloin pysähdys tulee vastaan.
EK:n toimitusjohtajan Leif Fagernäsin tulkinnan mukaan Suomi ei ole myrskyn silmässä, mutta pahassa aallokossa. Tämä määritelmä kertoo, missä on oleellinen ero 1990-luvun alkuun. Silloin Suomi vajosi läntisistä teollisuusmaista ehkä syvimpään kuoppaan. Suomi ei ole nyt läheskään yhtä pahassa jamassa kuin Islanti, mutta pahaenteiseltä Suomenkin tilanne näyttää.
Useat muut maat ovat vielä Suomea pahemmassa tilanteessa. Vaikka Suomen talouden rakenteet ovat kunnossa, muun maailman kehitys vetää sitä mukanaan alamäkeen. Nopeaa helpotusta ei näy.
Tilastojen laatijoilla on kiire pysyä tämän kehityksen perässä. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF julkisti juuri uuden ennusteensa, jossa ensi vuodelle odotetaan kansantuotteen laskua niin Yhdysvalloissa, Japanissa kuin euroalueella.
Kehnoimmalta tilanne näyttää Yhdysvalloissa, josta suorastaan sataa synkkiä taloustietoja. Perjantaina autojätti Ford ilmoitti valtavista tappioista, ja Chryslerin pääomien kerrottiin lähenevän loppumistaan. Työttömyys nousi lokakuussa tuntuvasti. Talouden karu todellisuus ei muuttunut Barack Obaman voiton takiakaan mitenkään.
Euroopan keskuspankki EKP ilmoitti torstaina täysin odotetusti puolen prosenttiyksikön koronlaskusta. Periaatteessa pankin päätehtävä on taistella inflaatiota vastaan, ja siihen oppiin korkojen lasku sopii huonosti. Mutta inflaatio on muutenkin hidastunut talouden hyytyessä, ja nyt on tärkeintä koettaa pitää talouden kasvua yllä.
Tärkeää on myös koettaa helpottaa asuntovelallisten korkotaakkaa.
Britannian keskuspankki päätti laskea ohjauskorkoa jopa puolellatoista prosentilla. Se oli jyrkin liike vuoden 1981 jälkeen, ja tuloksena on alin ohjauskorko sitten vuoden 1955. Tämäkin osaltaan kuvaa, kuinka outoja aikoja eletään.
Kaikki tärkeimmät läntiset talousalueet ovat menossa kohti taantumaa, ja kehittyvien talouksien kasvuluvut laskevat. Todellisuutta ei käy väistäminen. Nyt tärkeää on, mitä johtopäätöksiä siitä tehdään.
Suomen kohdalla avainasemassa ovat suomalaiset itse. Vaikka yritysten odotukset heikkenevät, ei se tarkoita, että kaikkien kansalaisten ja yritysten pitäisi äkkiä lyödä jarrut pohjaan. Suurin osa suomalaisista voi edelleenkin luottaa työpaikkansa säilymiseen ja tulotasonsa pysyvyyteen.
Kotimaiset päätökset ovat avainasemassa, kun viennin vetoon ei voi luottaa. Vallitsevalla ilmapiirillä on tapana tarttua, vaikka siihen ei mitään omakohtaista syytä olisikaan.
Myös yrityksillä on tässä suuri vastuu: lyhytjänteinen kvartaalitalous ei tunne sitä, millainen merkitys ihmisten tulevaisuudenuskolla on yrityksille. Tulevaisuudenuskon tärkeimpiä edellytyksiä on tunne työpaikan varmuudesta. Työvoiman vähentämiseen pitäisi turvautua viimeisenä, ei ensimmäisenä keinona.