Ihmeellistä kyllä, Ari Paulow on näillä lakeuksilla suhteellisen tuntematon suuruus. Mutta suunta on rajusti ylöspäin.
"Miten sanoisin sen kiltisti; en usko, että minua tuulipukukansa kaduilla tunnistaa", hän myöntää.
Hän on raketin lailla näpytellyt itsensä kirjailijaksi. Vuonna 2004 ilmestyi miehen ensimmäinen jännäri, Viidakkojuoksu, ja vastikään ilmestyi jo neljäs dekkari, Kahden tulen välissä.
Ja seuraava on jo tekeillä.
"Saan kirjan valmiiksi yleensä toukokuussa, kesällä en kirjoita yhtään ja syksyllä jälleen aloitan", hän kertoo tahdistaan.
Jokainen kirjoja lukenut tietää, miten tiivisti ne nivoutuvat Ouluun. Tarinat ovat kirjailijan mielikuvitusta, mutta yksittäiset rikokset ovat oikeasti tapahtuneet. Poliisien arkistot ovat ehtymätön tietolähde.
"Mutta yhdistelen ja muuttelen niitä juoneen sopivaksi", hän kertoo.
Kuluneena syksynä Paulow on myös ottanut kantaa kirjallisuuspiireissä kiihkeänä velloneeseen keskusteluun, kuinka dekkarit syövät proosaa, ja kuinka näin kirjallisuuden taso laskee.
"Pohjimmiltaan kyse on niukkuuden jakamisesta. Joitakin kirjallisia piirejä ärsyttää, että dekkarit myyvät niin hyvin. Niitä pidetään liian viihteellisinä ja liian helppoina. Jopa dekkaristien älykkyyttä epäillään", sanoo ärsyyntynyt Paulow, joka kertoo, että hänen virallisesti mitattu älykkyysosamääränsä on 142 eli reilusti yli keskiarvon.
"En kirjoita kirjojani mistään norsunluutornista, vaan väitän tuntevani alamaailman, koska seuraan suhteellisen läheltä katutason rikollisuutta", mies kertoo. Hän on parikymmentä vuotta ansainnut lisävoita leipänsä päälle Heinäpään oluttuvan ravintolapäällikkönä, ja takavuosina koskestuspintaa laitapuolenkulkijoihin tarttui hämärimmistä lähiökuppiloista ja jopa urheilupiireistä.
"Myös tuttuja, hyvin menestyviä, perheellisiä yrittäjiä ajautui edellisen laman aiheuttamien konkurssien myötä huumekauppiaiksi. ´Rikkauksista ryysyihin´ tippuneiden kavereiden ylpeys ei ilmeisesti antanut myöten kävellä sosiaaliluukulle tai työkkäriin", kirjailija lisää.
Motivaatio kirjoittamiseen lähtee siis yhteiskunnallisista epäkohdista, halu muuttaa tai ainakin kommentoida maailmaa.
"En kirjoita mielestäni yksinomaan viihdettä. Jokaisessa kirjassa on vakavaa, yhteiskunnallista ajattelua. Haluan asettua nimenomaan rikoksen uhrien puolelle. Jos kirjani ovat helppolukuisia, se taas johtuu siitä, että käytän huikeasti energiaa tekstin viilaamiseen ja luettavaksi saamiseen."
"Eli oikeastaan minun pitäisi olla tyytyväinen, jos lukija antaa minulle palautetta, että "kirjaa oli niin helppo lukea". Usein sitä odottaa palautetta huikeista juonenkäänteistä tai muista kirjallisista ansioista", hän nauraa.
Ari Paulow on kätevästi myös yhdistänyt kaksi ammattiaan, hän myy ravintolassa omia kirjojaan, jopa useita satoja kappaleita.
"Olen siis sikäli harvinaisessa asemassa, että saan palautetta suoraan lukijoiltani. Moni tulee seuraavana päivänä silmät sikkurassa kiittelemään, ettei saanut koko yönä kirjaa pois käsistään. Hyvältähän se tuntuu", mies myhäilee.
Ronskin näköinen dekkaristi ilmoittaa harrastuksikseen matkustelun, voimailun, musiikin, elokuvat ja perheen.
"Tällä hetkellä keskityn olemaan isä 7-vuotiaalle tyttärelleni, joka herää joka aamu kukonlaulun aikaan ja hinkuu kouluun. Eiköhän se siitä muutaman vuoden kuluttua laannu", hän nauraa.
Uusimman kirjansa, Kahden tulen välissä, Paulow on omistanut ystävälleen Hannu, Hantte, Karjalaiselle. Tämä pidetty oululainen laulaja-lauluntekijä menehtyi vajaa vuosi sitten vaikeaan sairauteen.
"Hanten poismeno oli minulle kova isku. Minulta meni pitkän aikaa ennen kuin sain poistettua kaverin puhelinnumeron kännykästä. Sukulaisiaan ei voi valita, mutta ystävät voi", Paulow myöntää vakavoituen.
Dekkaristi Ari Paulow vierailee
tänään Kapteenin kirjakaupassa (Karhuojantie 2) Oulunsalossa kello 18.30 sekä 19. lokakuuta Oulun
uuden Akateemisen kirjakaupan avajaisissa.