Nurkissa hiipivän hämärän kynsissä on lohdullista tietää, että talven tuloon liittyvältä väsymykseltä ja alakulolta eivät säästy kaamosmasennuksen tutkijat ja potilaiden parissa työskentelevät asiantuntijatkaan.
Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Pirkko Lahti vastaa puhelimeen Espanjasta, jossa hän viettää aurinkolomaa kolmen ystävättärensä kanssa. "Juuri nyt ei paista aurinko, mutta täällä on ihanaa", hän huokaa.
Pirkko Lahti ei pode tyypillistä kaamosmasennusta, mutta joulun lähestyessä hän väsyy ja hänen on vaikea nousta ylös vuoteesta. "Marraskuussa kaivan esiin kirkasvalolampun. En kuulu suklaan syöjiin, mutta aamuisin en pääse helpolla käyntiin."
Päivien lyhetessä Pirkko Lahti lisää liikuntaa ja käy talvisin uimassa avannossa.
Kirkasvalohoitoon turvautuu myös psykiatri Ulla Lepola, joka johtaa Kuopiossa kaamosmasennukseen liittyvää lääketutkimusta. "Kirkasvalolamppu on mainio. Se on meillä usein päällä iltaisinkin. Aamulla me juodaan kahvit ja luetaan lehdet sen loisteessa." "Eihän se pimeä kiva ole", Lepola tunnustaa. Hänkin on lähdössä puolisonsa kanssa pimeää pakoon Hong Kongiin ja Thaimaahan. "Joka syksy mennään ottamaan aurinkoa. Vuosi sitten olimme Madeiralla. Aika usein olemme käyneet Karibialla ja Espanjassa."
Mutta entäs kun monilla masentuneilla ei ole varaa paeta etelään?
Ulla Lepola neuvoo lisäämään liikuntaa. Se tehoaa kaamosoireisiin, eikä maksa mitään. "Kyllä kaamos tulee selvästi esiin potilastyöskentelyssä. Potilaat valittavat painonnousua, makeanhimoa, yleistä alakuloa ja sosiaalista vetäytymistä."
"Vaikutti siltä, että kun kesä oli tavallista sateisempi, potilaat alkoivat valittaa kaamosoireita jo syyskuussa", Lepola sanoo.
Mene pappa
pankolle!
Pohjoisen ihmiset osaavat sopeutua kaamokseen, sanoo rovaniemeläinen psykiatri Antti Liikkanen. Mene pappa pankolle siitä! Lapin mies komensi, kun Liikkanen valitti ohimenevää vetämättömyyttä.
Liikkanen ei tunnista itsessään kaamosväsymyksen oireita. Hänen elimistönsä on sopeutunut vauhdikkaaseen työntekoon ja kuuden tunnin yöuneen. Liikkanen ei ole ollut pitkän uransa aikana päivääkään sairauslomalla. Hän ei turvaudu vippaskonsteihin valon vähetessä, mutta yhden muutoksen kaamos tuo hänen päivärutiineihinsa. Liikkanen syö säännöllisesti omega-3 -rasvahappoa sisältäviä EPA-kapseleita. Syksyllä, vallankin jos lumen tulo on myöhässä, hän nostaa annoksen 500 milligrammasta 1 000 milligrammaan.
Omega-3-rasvahapot ovat hermoärsytyksen kulkua nopeuttavia solujen rakennusaineita, joita elimistö ei pysty itse tuottamaan.
"Kirkasvalohoitoa en itse ottaisi missään tapauksessa. Se on kokemukseni mukaan järkevää vain selvässä kaamosmasennuksessa. Melatoniinia suosittelen ainoastaan potilaille, joilla kaamosmasennukseen liittyy unihäiriö", Liikkanen sanoo.
Hän itse ottaa melatoniinia vain lännestä itään suuntautuvilla pitkillä lennoilla torjumaan aikaerorasitusta. Liikkanen ei tunnista itsessään edes kaamosoireisiin kuuluvaa hiilihydraattinälkää. "Rakastan Fazerin sinistä, mutta se ei ole riippuvainen vuodenajoista."
Sallan terveyskeskuspsykologi Helena Katiska kertoo tuntevansa syksyisin uupumusta. "Suklaatakin tekee joskus mieli syödä."
"Väsymisestä en osaa sanoa, sillä olen tyypillinen yökukkuja. Jos edessä on mukava ja hyvin suunniteltu työpäivä, jaksan hyvin iltaan saakka."
Hänellä on tapana varata lomaa syksyksi ja matkustaa jonnekin kauas, esimerkiksi Vietnamiin tai Malesiaan. "Lomasta on kyllä selvää apua."
"Monet potilaat valittavat kaamosmasennusta, mutta se saattaa liittyä muuhunkin kuin valon vähenemiseen. Kun ihmiset täällä marjastavat ja sienestävät pitkin syksyä, he eivät ehdi muuta ajatella. Mutta kun tulee äkkipysäys, se voi nostaa esiin piilossa olleita asioista", Helena Katiska pohtii.
"Etelässä se pahin kaamos on. Meillä täällä Sallassa on jo lumi maassa. Ei täällä synkältä näytä", neljännesvuosisadan Lapin perukoilla asunut psykologi kertoo.
Unitutkija aktivoi
aivojaan tanssilla
"Aamuväsymystä on enemmän talvisaikaan kuin kesällä, mutta masennusta ja muita mielialamuutoksia en tunnista itsessäni", kertoo unitutkijana ansioitunut dosentti Markku Partinen.
Päivien pimetessä hän lisää liikuntaa ja ylläpitää kulttuuriharrastuksia. "Leffa ja teatteri ovat hyvää vastapainoa. Kävelen luonnossa ja käyn tanssikoulussa", Partinen paljastaa.
Hänen lempilajinsa ovat vauhdikkaat lattaritanssit. "En ole mikään ekspertti, mutta musiikki ja tanssi tarjoavat mielestäni hyviä stimuluksia aivoille ja pakottavat aivojen eri osat yhteistyöhön. Esimerkiksi salsa on vaikea tanssi, jossa täytyy muistaa liikkeet ja askelkuviot."
"Vältän rasvaisia ja hiilihydraattipitoisia ruokia. En tunne tyypillistä suklaanhimoa enkä hiilihydraattinälkää. Vältän niitä tietoisesti, koska ne väsyttävät. Syön etupäässä kalaa ja vihanneksia."
Partinen on tutkinut melatoniinia, mutta ei käytä sitä itse. Silloin tällöin hän nielaisee omega-3-kapselin.
Syksy ja talvi ovat tieteentekijöille kiireistä aikaa.
"Ajan puute on tutkijan heikkous. Liikunnalle, harrastuksille ja riittävälle levolle on pakko ottaa aikaa, vaikka se välillä on vaikeaa."